Helmikuussa 2026 tuli kuluneeksi 200 vuotta suomalaisen kuurojenopetuksen uranuurtajan Carl Oscar Malmin syntymästä. Malmin elämäntyö muistuttaa, että kieli ei ole vain väline vaan se luo perustan identiteetille, oppimiselle ja osallisuudelle.
Kuurojen opetus Suomessa on kulkenut pitkän matkan, jonka ytimessä on ollut kysymys, millä kielellä lapsi saa kasvaa, oppia ja tulla kohdatuksi. Tämä kysymys on edelleen keskustelujen keskiössä ja koskettaa perheitä, opettajia, tutkijoita ja koko yhteiskuntaa.
Valterilla on pitkät perinteet kuulovammaisten opetuksessa Suomessa ja se on ollut tällä saralla keskeinen toimija. Valterissa yksi opetuskielistä on suomalainen viittomakieli, ja opetuksessa huomioidaan kuulovammaisen oppilaan käyttämä kieli oppimisessa ja osallisuudessa.
Juhlavuoden kunniaksi on luontevaa pysähtyä pohtimaan kansallisten viittomakielten syntyä ja niiden eri vaiheita osana kuurojen opetuksen historiaa.
Viittomakielen käyttö ei ole aina ollut kiistatonta
1800-luvun lopulla nousi oralismin aalto, joka ulottui myös Suomeen. Viittomakieltä pyrittiin korvaamaan puheella ja huulioluvulla. Ajateltiin, että kuurojen tulisi sulautua puhekieliseen enemmistöön. Tämä johti vuosikymmeniksi tilanteeseen, jossa viittomakieli kiellettiin kouluissa. Koulut olivat sisäoppilaitoksia, jonka seurauksena viittomakieli ja perinteet kuitenkin säilyivät vapaa-ajalla yhteisön sisällä. Valtion erityiskoulujen oppilaskodit ovat myös osa Valterin historiaa.
1970-luvulla alettiin uudelleen siirtyä kohti viittomakielellä annettavaa opetusta ja 1990-luvulla mahdollistui viittomakielen opiskelu äidinkielenä. Viittomakieli tunnustettiin omaksi kielekseen, ja kuurojen opetuksessa alettiin puhua kaksikielisyydestä. Myös kuurojen vanhempien kuulevat lapset, kuuron lapsen kuulevat sisarukset ja muut viittomakieltä tarvitsevat lapset tunnistettiin, vaikkakaan tämän ryhmän kielellisen tuen tarvetta ei vielä osattu huomioida riittävästi.
Moni kuuro kokee edelleen kantavansa oralismin aikakauden jälkiä, myös äitini kuuluu heihin. Ilman vahvaa kielellistä mallia – jonka olen saanut vanhemmiltani sekä sukulaisiltani, myöhemmin sosiaalisista verkostoista ja aikuisena opintojen ja työelämän kautta – kieli-identiteettini ei olisi lainkaan näin vahva ja selkeä. Olen viittomakielinen vaikkakin kuuleva. Minulla on oikeus viittomakieleen. Se on minun kieleni, jolla olen voinut ilmaista itseäni perheessäni, ja se on kieli, jota ilman en voisi elää. Kannan mukanani kulttuuria, jolla on historia ja perinteet.
Oikeus omaan äidinkieleen
Jokaisella lapsella on oikeus omaan kieleensä. Äidinkieli toimii ajattelun välineenä, identiteetin perustana ja yhteisöön yhdistävänä kielenä. Malmin perintö muistuttaa, että kieli on paljon enemmän kuin oppiaine. Se on keskeinen osa ihmisyyttä ja osallisuutta. Viittomakieltä omaksuvalle lapselle viittomakielinen ympäristö mahdollistaa vahvan perustan oppimiselle ja vuorovaikutukselle sekä identiteetin kehittymiselle.
Valterilla on keskeinen rooli kuulovammaisten ja viittomakielisten oppilaiden opetuksen ja koulunkäynnin tukena. Kun työssäni pääsen keskustelemaan kunnan kasvun ja opetuksen ammattilaisten kanssa tukea tarvitsevan lapsen tilanteesta, koen olevani eräänlainen tulkki lapsen ja ympäröivän yhteisön välillä. Omien kokemusteni kautta pystyn ymmärtämään kielen merkityksen viittomakieliselle lapselle. Yhteinen keskustelu tuo myös lisää ymmärrystä, yleensä kaikille osapuolille, niin odotuksista, tuen tarpeista kuin myös kulttuurista. Sillä kieli liittyy aina myös kulttuuriin.
Toivon syvästi, että lasta katsotaan kokonaisuutena tai hänen verkostoaan katsotaan laajasti. Mahdollisuus monikielisyyteen, viittomakieleen kirjoitetun ja puhutun kielen rinnalla avaa ovia, vahvistaa yhteisöllisyyttä ja antaa lapselle taitoja toimia omana itsenään yhteiskunnassamme.
Valterin viittomakieliset palvelut
Valterissa toteutetaan ryhmämuotoista opetusta kuulovammaisille oppilaille sekä tarjotaan ohjauskäynti- ja tukijaksopalveluja, joiden tavoitteena on tukea oppilaan opiskelua omassa lähikoulussa.
Lisäksi viittomakielen verkkovälitteinen opetus on mahdollistanut kielellisen tuen ja opetuksen myös silloin, kun oppilas asuu etäällä palveluista.
Viittomakieli voi olla myös kuulevan äidinkieli ja tämän vuoksi myös verkkovälitteinen opetus on suunnattu koskemaan laajemmin viittomakieltä omaksuvia lapsia ja nuoria kuulosta riippumatta. Näiden palveluiden kautta Valteri pystyy tukemaan monipuolisesti sekä viittomakielisen oppilaan kielellistä kehitystä ja oppimista että kouluyhteisöjen osaamista.
