Kuulovammaisuutta voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta. Yläkäsitteenä termillä kuulovammainen oppilas tarkoitetaan yleensä lääketieteellisen näkökulman mukaisesti oppilasta, jolla on jonkinasteinen kuulonalenema. Sillä voidaan siis tarkoittaa sekä lievästi huonokuuloista että täysin kuuroa lasta tai nuorta. Suurin osa kuulovammaisista oppilaista on lievästi tai keskivaikeasti huonokuuloisia. Nykyään suurin osa kuuroista ja vaikeasti huonokuuloisista lapsista saa sisäkorvaistutteen (SI/CI). Sisäkorvaistutteella ei saavuteta täysin normaalia kuuloa, mutta valtaosalla istutetta käyttävistä lapsista se mahdollistaa puhekielen oppimisen ja puheella kommunikoinnin kuulonvaraisesti.
Huonokuuloiset oppilaat
Lievästi ja keskivaikeasti huonokuuloiset oppilaat pystyvät yleensä kuulemaan puhetta kuulokojeiden avulla ja kommunikoivat pääasiassa puheella, jonka tukena he käyttävät huuliolukua. Osa huonokuuloisista ja sisäkorvaistutetta käyttävistä oppilaista käyttää viitottua puhetta. Viitottu puhe on kommunikaatiomenetelmä, ei varsinainen kieli. Osalla huonokuuloisista oppilaista opetuksessa käytetään myös tukiviittomia puheen ymmärtämisen ja tuottamisen tukena. Tukiviittomisessa ei viitota kaikkia puhuttuja sanoja, vaan ainoastaan viestin merkityksen kannalta keskeiset avainsanat.
Kuurot ja viittomakieliset oppilaat
Kuuroille lapsille äidinkieli tai ensikieli on viittomakieli. Sosiokulttuurisesta näkökulmasta katsottuna kuurot ovat kieli- ja kulttuurivähemmistö. Monet kuurot käyttävätkin itsestään nimitystä viittomakielinen tai kuuro, ei kuulovammainen. Viittomakielinen oppilas voi olla myös huonokuuloinen, sisäkorvaistutetta käyttävä tai esimerkiksi kuurojen vanhempien kuuleva lapsi (CODA – Children of Deaf Adults), sillä viittomakieliseen yhteisöön kuulumisessa ratkaisevaa ei ole kuulon aste, vaan viittomakielen käyttö ja ryhmään samaistuminen. Viittomakieli ei ole samanlaista kaikissa maissa, vaan jokaisella maalla on yksi tai useampi kansallinen viittomakieli. Suomen kansalliset viittomakielet ovat suomalainen ja suomenruotsalainen viittomakieli.
Kuulonäkövammaiset oppilaat
Kuulovamma voi joskus yhdistyä näkö- tai monivammaisuuteen. Yleisin kuulonäkövammaisuutta aiheuttava oireyhtymä on Usherin syndrooma. Myös monet muut oireyhtymät kuten esimerkiksi Charge-oireyhtymä voivat aiheuttaa kuulonäkövammaisuutta. Osa kuulonäkövammaisista oppilaista käyttää kommunikoinnissaan taktiiliviittomista, mikä tapahtuu kädestä käteen viittoen. Kuulomonivammaisilla oppilailla keskeisiä kommunikointikeinoja ovat lisäksi tukiviittomat ja kuvat.
Kuulovammaisen oppilaan tuki koulussa
Kuulovamman vaikutus kielen kehitykseen ja sitä kautta sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja oppimiseen on aina yksilöllistä. Oppimisympäristöön liittyvien järjestelyjen lisäksi opetuksessa on erittäin tärkeää tukea kunkin kuulovammaisen oppilaan kielen kehitystä. Lisäksi huonokuuloisen ja kuuron oppilaan kohdalla tärkeänä osana tukitoimia on oman identiteetin tukeminen. Tämä korostuu erityisesti, jos lapsi tai nuori on ainoa viittomakielinen omassa varhaiskasvatuksen tai perusopetuksen ryhmässään, jolloin viittomakielistä vertaisryhmää ei ole.
Kuulovammaisen oppilaan tuen tarpeen määrittely on aina yksilöllistä ja yksilölliset erot ovat suuria. Jollakin lapsella tuen tarve on vähäistä, ja toinen tarvitsee tukea jatkuvasti ja monessa muodossa. Oppilaan aloittaessa koulupolkuaan ei tuen tarve välttämättä ole edes tiedossa. Tuen tarve ja tukimuodot eivät myöskään välttämättä säily samoina koko kouluaikaa. Olennaista kaikissa tuen vaiheissa on, että oppimisympäristössä käytetään kullekin oppilaalle sopivinta kommunikointitapaa tai kieltä; tukiviittomia, viitottua puhetta tai viittomakieltä.
Yleisimpiä huonokuuloisen tai sisäkorvaistutetta käyttävä oppilaan oppimisympäristössä tarvittavia muutoksia ovat luokkahuoneen akustiikan parantaminen ja hyvistä kuunteluolosuhteista huolehtiminen. Lisäksi huonokuuloisella oppilaalla on omien kuulokojeiden lisäksi todennäköisesti FM-laite, joka helpottaa kuuntelua ryhmässä. Oppilaan tuen tarpeisiin vastataan tarvittaessa tukiopetuksella, osa-aikaisella erityisopetuksella tai ohjauksen keinoin. Todennäköistä on, että kuulovammainen oppilas tarvitsee ajoittain ennakoivaa tukiopetusta, jonka yhteydessä paneudutaan esimerkiksi uusien opiskeltavien aihepiirien käsitteistöön ja häntä ohjataan erilaisten oppimisstrategioiden käytössä.
Yleinen tuki voi riittää oppilaalle, jonka kuulovamma on lievä eikä hänellä ole muita oppimiseen liittyviä pulmia. Kuulovammaiselle oppilaalle, joka tarvitsee oppimisessaan tai koulunkäynnissään säännöllistä tukea tai samanaikaisesti useita tukimuotoja, on pedagogiseen arvioon perustuen annettava tehostettua tukea hänelle tehdyn oppimissuunnitelman mukaisesti. Kuulovammaisen oppilaan kohdalla nämä kriteerit täyttyvät useimmiten, sillä kuulonalenemansa vuoksi hän tarvitsee tiettyjä tukitoimia jatkuvasti sekä useampia tukimuotoja samanaikaisesti. Tehostetun tuen vaiheessa on todennäköistä, että yleisessä tuessa jo käytössä olevien tukitoimien lisäksi monikanavaiset työtavat, kuten huulioluku, visualisointi ja mahdollisesti myös sormiaakkosten käyttö eriyttävinä työtapoina korostuvat. Tarvetta voi olla myös säännölliselle yksilölliselle osa-aikaiselle erityisopetukselle. Erityisen tuen piiriin ohjataan yleensä ne kuulovammaiset oppilaat, jotka tarvitsevat oppimisessaan moninaisia tukitoimia ja opetuksen järjestämisessä moniammatillista yhteistyötä. Oppilaan kielelliset taidot vaikuttavat olennaisesti tuen tarpeeseen. Oppilaalla voi olla myös vaikeuksia oppimisessa, tarkkaavuudessa tai hänellä on muita vastaavia haasteita.
Viittomakielisten lasten varhaiskasvatus, esiopetus ja perusopetus
Viittomakielisten lasten varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen sekä perusopetukseen liittyvistä asioista löytyy Opetushallituksen sivulta esitteet. Niissä kerrotaan viittomakielisten lasten ja oppilaiden varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen järjestämisestä, avustamispalveluista sekä eri oppiaineiden opetukseen liittyvistä näkökulmista. Kyseisistä esitteistä löytyy myös tietoa viittomakielisen oppilaan tulkitsemispalveluista ja tulkatussa opetuksessa huomioitavista asioista.
Viittomakieliset lapset varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa -esite.
Viittomakieliset oppilaat perusopetuksessa -esite.
Oppimis- ja ohjauskeskus Valterin tuki kuulovammaisille lapsille ja nuorille
Keskeisiä palvelumuotojamme kuulovammaisille oppilaille ovat ohjauskäynnit ja tukijaksot sekä räätälöidyt koulutukset kuulovammaisten lasten ja nuorten parissa työskenteleville.. Tarjoamme lisäksi perusopetuksen oppilaille opetussuunnitelman mukaista viittomakielen opetusta verkkovälitteisesti. Tähän opetukseen osallistuu kuuroja, huonokuuloisia ja sisäkorvaistutetta käyttäviä oppilaita sekä kuurojen vanhempien kuulevia lapsia. Lähtökohtaisesti kuulovammaisen lapsen opetus tapahtuu aina oppilaan lähikoulussa ja kotikunta on vastuussa jokaisen oppilaan opetuksen järjestämisestä. Jos kunta ei pyrkimyksistään huolimatta pysty järjestämään oppilaalle tarkoituksenmukaista opetusta sekä oppimista tukevia palveluita ja oppilas hyötyy Valteri-koulun tarjoamista palveluista, kotikunta voi yhteistyössä vanhempien kanssa tehdä päätöksen oppilaspaikan hakemisesta. Oppilaaksi ottamista edeltää Valteri-koulussa järjestetty kunnan maksama tukijakso, jonka aikana oppilaan tilanne ja tarpeet arvioidaan moniammatillisessa työryhmässä. Opetusjärjestelyitä ja tukitoimia arvioitaessa tehdään yhteistyötä kotikunnan kanssa.
Huonokuuloisten ja kuurojen oppilaiden opetukseen sopivia materiaaleja Valteri Puodissa
Monet Valterin tuottamista kielellisten taitojen tukemiseen tarkoitetuista materiaaleista soveltuvat erittäin hyvin kuulovammaisten oppilaiden opetukseen ja kuntoutukseen. KPL-kokosanamenetelmän materiaalit soveltuvat monen kuulovammaisen lapsen sana- ja käsitevaraston kasvattamiseen sekä myös lukemaan opettelun materiaalina silloin, kun äänne-kirjain menetelmä ei ole mahdollinen.
Linkkejä tukeen liittyen:
Kuuleeko koulu? Kuulovammainen oppilas kolmiportaisen tuen rappusilla
Valteri-blogi: Tavoittaako tuki kuulovammaisen lapsen ja nuoren?