Viittomakielisestä puhuttaessa, kyseessä voi olla kuuleva, kuuro, huonokuuloinen, kuulokojetta tai sisäkorvaistutetta käyttävä henkilö. Lapsella tai nuorella voi olla käytössään useita puhuttuja ja/tai viitottuja kieliä. Kun oppilas käyttää pääasiallisena kielenään viittomakieltä, ymmärretään sen tarve opetuksessa usein helpommin. Kun oppilas käyttää pääasiallisena kielenään puhuttua kieltä, mutta viitottu kieli on yksi hänen kielistään, jää viittomakielen merkityksen ymmärtäminen yleensä heikommaksi. Tässä tekstissä kerromme kokemuksistamme erityisesti puhuttua ja viitottua kieltä käyttävän lapsen tuesta varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa. Viittaamme näihin lapsiin jatkossa termillä viittomakielinen.
Ohjauskäynnit osana monialaista yhteistyötä
Tapaamme viittomakielisiä lapsia ja oppilaita ohjauskäynneillämme päiväkodeissa ja kouluissa sekä Valteri-koulun tukijaksoilla. Ohjauskäynnillä toteutettava havainnointi sekä huoltajien, opettajien ja muun yhteistyöverkoston kanssa käytävät keskustelut antavat usein hyvän kuvan lapsen kokonaistilanteesta. Ohjauskäynnin aikana saatamme paneutua esimerkiksi ympäristön visuaalisuuteen, kielen ja kommunikaation tukemiseen sekä lasten tai oppilaiden keskinäiseen vuorovaikutukseen. Tämä on aina yhteistyötä varhaiskasvatuksen tai perusopetuksen henkilöstön kanssa. Tuen toteuttamisen keskiössä ovat koko ryhmän dynamiikka, viittomakielen käyttömahdollisuudet sekä viittomakielen taitoinen aikuinen.
Myös viittomakielisen lapsen tuen tarve on aina yksilöllinen. Tuen suunnittelua on tehtävä monialaisesti esimerkiksi varhaiskasvatuksen tai koulun henkilökunnan, kuulon kuntoutusohjaajan, terapeuttien sekä viittomakielen asiantuntijan kanssa. Viittomakielen asiantuntijana voi toimia esimerkiksi lapsen/perheen viittomakielen opettaja, viittomakielialan järjestön asiantuntija tai Valterin ohjaava opettaja. Tukea suunniteltaessa tulee huomioida kaikki lapsen käyttämät kielet.
Koulupolun suunnittelu on hyvä aloittaa jo varhaiskasvatuksessa. Tällöin jokaiselle löydetään sopivat yksilölliset ratkaisut tukemaan kasvua ja oppimista ennen oppivelvollisuuden alkamista. Yksi vaihtoehto tukea lapsen koulupolkua on päätös pidennetystä oppivelvollisuudesta, joka takaa esimerkiksi pienemmän luokkakoon. Pienempi luokkakoko helpottaa sekä kuulemista että tulkkauksen seuraamista erityisesti vuorottelevien puheenvuorojen aikana. Päätös pidennetystä oppivelvollisuudesta antaa myös mahdollisuuden aloittaa kaksivuotinen esiopetus jo 5-vuotiaana, jolloin voidaan tukea esimerkiksi lapsen kielellisiä taitoja, viittomakielen tulkinkäytön harjoittelua ja muita kouluvalmiuksia. Pidennetty oppivelvollisuus päättyy perusopetukseen, mutta oppivelvollisuus sen sijaan päättyy vasta, kun opiskelija täyttää 18 vuotta tai kun hän tätä ennen on suorittanut toisen asteen tutkinnon.
Erityistä tukea ja apuvälineitä
Jos lapsella on erityisen tuen päätös, siinä tulee olla kirjattuna mm. tulkitsemis- ja avustajapalvelut, yksilöllistetyt oppiaineet, oppilaan vapauttaminen oppiaineen opiskelusta, päätös pidennetystä oppivelvollisuudesta ja muut 31§:ssä tarkoitetut palvelut (esim. apuvälineet tai Valterin palvelut). Erityisen tuen päätöksen jälkeen oppilaalle laaditaan henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS), josta on käytävä ilmi erityistä tukea koskevan päätöksen mukainen opetuksen ja muun tuen antaminen sekä sen toteutuminen.
Opetuksen järjestäjä päättää tulkitsemis- ja avustajapalveluiden lisäksi tarvittavista erityisistä apuvälineistä (muut kuin kuulon apuvälineet). On tärkeää ilmoittaa niiden tarpeesta ja mahdollisista asiantuntijalausunnoista sekä tehdä hakemus kunnan opetustoimelle mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Näin päätöksen tekemiseen ja käytännön järjestelyihin jää riittävästi aikaa. Palveluiden tai apuvälineiden tarvetta arvioidaan koulussa moniammatillisena yhteistyönä hyödyntäen oppilaan ja huoltajan antamia tietoja ja mahdollisten koulun ulkopuolisten asiantuntijoiden lausuntoja.
Kommunikoinnin, vuorovaikutuksen ja kerronnan tukemiseksi lapsella tai oppilaalla voi olla käytössään apuvälineitä kuten tietoteknisiä laitteita (erilaiset kuva- ja kommunikaatiosovellukset, viittomahaku tai laitteella otetut valokuvat). Kielten opiskelun osalta oppilas voi käyttää tietokonetta kuunteluja korvaavien tai niiden tukena käytettävien tekstien lukemiseen tai kirjoitustulkkausta varten. Kirjoitustulkkausta käytetään usein esimerkiksi vieraiden kielten opiskelussa. Oppilas voi kuunnella äänitteitä omalta laitteeltaan rauhallisessa ympäristössä tai yhdistää FM-laitteen tai henkilökohtaiset kuulonapuvälineet äänilähteeseen joko erillisellä audiojohdolla tai bluetoothilla. Oppilaan osallistuessa Valterin tarjoamaan viittomakielen verkkovälitteiseen opetukseen (viittomakieli ja kirjallisuus -oppimäärä), tarvitsee hän opiskeluunsa tietokoneen ja/tai tablettitietokoneen.
Tulkkauspalvelut ovat käytössä kaikilla tuen tasoilla. Palvelulla pyritään takaamaan viittomakielisen oppilaan yhdenvertaisempi osallistuminen opetukseen tai ryhmän toimintaan vaihtelevissa opetustilanteissa. Viittomakielen tulkkauksella voidaan varmistaa lapsen tai oppilaan tiedonsaanti esimerkiksi silloin, kun kuunteluolosuhteet eivät ole riittävät tai ne ovat liian kuormittavat. Viittomakielen tulkin käytön harjoittelulle tulee antaa riittävästi aikaa niin lapselle kuin muille tilanteissa oleville. Etenkin pienet lapset tarvitsevat tulkin käytössä harjoittelua. Tilanne voi olla myös hämmentävä lapselle, jonka kielelliset taidot ovat vasta kehittymässä. Viittomakielisen ohjaajan tuesta voi olla hyötyä lapselle tulkin käytön harjoittelussa.
Oppilaalla voi olla lisäksi käytössään henkilökohtaiset kuulonapuvälineet (kuulokoje tai sisäkorvaistute), joista vastaa erikoissairaanhoito. Lisäksi ryhmässä/opetuksessa voidaan käyttää FM-laitetta, joka tukee kuulemista ohjaten äänen suoraan kuulokojeisiin. Lapsen tai oppilaan kanssa työskentelevien on perehdyttävä kuulon apuvälineisiin, sillä ne ovat oppilaan ja osallisuuden edellytys. Apuvälineitä tulee käyttää suunnitelmallisesti ja niiden käyttöä sekä tarvetta on arvioitava säännöllisesti asiantuntijoiden toimesta. Ohjausta ja tukea apuvälineiden käyttöön saa kuulon kuntoutusohjaajalta.
Tiedonsiirto ja henkilöstön perehdytys
Tiedonsiirrosta on huolehdittava aina ennakoivasti. Erityisen tärkeää se on nivelvaiheissa, mutta siitä tulee huolehtia myös lapsen kanssa työskentelevän henkilöstön vaihtuessa. Aikuisten on tärkeä ymmärtää lapsen kaikkien kielten merkitys, mahdollisen tulkkauksen tarve ja sekä ohjauksen että mahdollisten apuvälineiden käyttö ja niiden merkitys oppimisessa. Näissä tilanteissa on huomioitava myös oppilaan osallisuus. Oppilas tarvitsee mahdollisuuden tutustua uusiin oppimisympäristöihin etukäteen sekä aikaa uusiin toimintamalleihin totuttautumiseen. Esimerkiksi esiopetuksen ja koulun tiivis yhteistyö jo esiopetusvuoden aikana tukee koulunaloitusta. Haasteita esiintyy erityisesti yläluokille siirryttäessä, kun siirrytään aineenopettajajärjestelmään, ja tieto nuoren oppimisen tukemisesta pitäisi saada välitettyä kaikille opettajille. Tämä voi olla haasteellista, sillä herkässä iässä oleva nuori ei välttämättä halua kiinnittää huomiota itseensä tai vaatia erityisjärjestelyitä kuulemisen varmistamiseksi tai tulkkauksen saamiseksi.
Yksi hyvä tapa lisätä tietoa on koko henkilöstölle suunnattu kuulovammoja, kieliä ja apuvälineitä käsittelevä koulutus ennen lukuvuoden aloitusta. Erityisesti kuulon apuvälineiden osalta on tärkeä ymmärtää, etteivät apuvälineet ole vain kuuloa varten, vaan niiden aktiivinen käyttö vähentää myös oppilaan kuormittumista koulupäivän aikana. Kuulovammainen apuvälinein kuuleva oppilas joutuu jatkuvasti pinnistelemään kuulonvaraisesti ja se voi olla merkittävän kuormittavaa lapselle. Useinkaan kuormitus ei välttämättä näy koulupäivän aikana, vaan purkautuu kotona tutussa ja turvallisessa tilanteessa.
Kielten opiskelu
Sekä lukemaan opettelussa että vieraiden kielten opiskelussa tulee aina huomioida lapsen yksilölliset taustat ja se, kuinka paljon kielen oppimisessa käytetään kuuloa. Suomessa yleisin lukemaan oppimisen menetelmä on synteettinen menetelmä (kirjain-äänne-tavu-sana), jossa lukemaan opettaminen alkaa kirjain-äännevastaavuuden opettelusta ja etenee tavujen kautta sanojen ja lauseiden lukemiseen. Mikäli lapsella on kuulonalenema, hänen voi olla haasteellista erotella puhekielen äänteitä. Tällöin opetuksessa tulee hyödyntää myös äänteiden kirjoitettua muotoa ja sormiaakkosia.
Kuurojen viittomakielisten oppilaiden alkuopetuksessa käytetään usein kokosanahahmo -menetelmää. Se perustuu sanan visuaaliseen tunnistamiseen yhtenä kokonaisuutena. Oppilas oppii tunnistamaan kirjoitetun kielen kirjaimet koodaamalla ne visuaalisiksi. Kirjaimista edetään vähitellen erilaisiin kokosanamenetelmiin (mm. KPL-materiaali, josta kerrotaan lisää tämän linkin takana), joissa sanahahmojen tunnistamista lähdetään harjoittelemaan muutamista kirjaimista koostuvista perusmuodossa olevista sanoista. Kun edetään pidempiin sanoihin, oppilaalta edellytetään isomman kirjainjoukon muistamista. Tällöin sanojen muistamisessa voi hyödyntää sanojen tavuttamisen menetelmää (esim. CID-assosiaatiomenetelmää mukaillen), jolloin sana pilkotaan pienempiin osajoukkoihin muistamisen tueksi. Lukemaan opettelemisen tulee koostua monipuolisista toistoharjoituksista ja visuaalisuus on huomioitava myös kuulevien viittomakielisten oppilaiden kohdalla (ks. lisää Savolainen ym. 2020).
Valmista oppimateriaalia on tarjolla vain rajatusti, eivätkä usein toisen kielen näkökulmasta tuotetut materiaalit sovi sellaisenaan kuurojen viittomakielisten oppimateriaaleiksi. Valteri pyrkii osaltaan vastaamaan tähän haasteeseen kehittämällä jatkuvasti materiaaleja esimerkiksi suomen kielen ja viittomakielen opiskeluun ja Valteri-Puodissa on tarjolla myös verkkokoulutus Kuulovammainen oppilas opetuksessa, jonka löydät tästä linkistä. Lisäksi osallistumme kansallisiin ja kansainvälisiin oppimateriaaleja ja opetusta koskeviin hankkeisiin sekä kehittämistyöryhmiin. Loppuvuodesta 2023 päättyneessä Erasmus+ -hankkeessa Valteri käännätti Sloveniassa tuotetun kirjoitetun kielen ja viittomakielen oppimateriaalin suomen kielelle ja suomalaiselle viittomakielelle. Materiaali on tulostettavissa ilmaiseksi hankkeen sivustolta, jonne pääset tästä linkistä. Materiaali on hyvä jatkumo esimerkiksi KPL-materiaalille, ja siitä voivat hyötyä myös muut viittomakieltä käyttävät oppilaat lukutaidon harjoittelun vaiheessa.
Vieraiden kielten opiskelu alkaa nykyään jo varsin varhaisessa vaiheessa. Jokaisen oppilaan osalta on erikseen arvioitava, miten hän suoriutuu tai suoriutuuko tämä lainkaan vieraan kielen opiskeluun liittyvistä kuuntelutehtävistä. Ne on mahdollista tarvittaessa suorittaa kokonaan luetun ymmärtämisen tehtävinä. Kuurolla viittomakielisellä oppilaalla tavoitteena on nimenomaan opetella vieraan kielen kirjoitettu muoto. Kielellisen tietoisuuden näkökulmasta opetuksessa voidaan esitellä myös vieraita viittomakieliä ja viittomakielisiä videoita kyseisen vieraan kielen kieli- ja kulttuurialueilta. Opetuksessa on huomioitava, mikäli oppilaan äidinkieli ei ole suomen kieli ja tällöin tehtäviin tulisi olla mahdollista vastata myös kirjallisesti tai viittomakielellä.
Mikäli opetuksessa käytetään tulkkausta, saattaa viittomakielen tulkkaus tuoda vieraan kielen opetukseen haasteita, sillä tulkki tulkkaa puhujan kielestä riippumatta puheen aina suomalaiselle/suomenruotsalaiselle viittomakielelle. Näin ollen opetus ei ole viittomakieliselle oppilaalle vieraan kielen opetusta. Mikäli oppilaalla on sujuva luku- ja kirjoitustaito, voidaan vieraiden kielten opetuksessa käyttää kirjoitustulkkausta (tulkki kirjoittaa vieraskielisen puheen näkyviin). Mikäli oppilaalla ei vielä ole sujuvaa luku- ja kirjoitustaitoa, on vieraissa kielissä hyvä opetella vain sellaisia sanoja ja käsitteitä, jotka oppilas osaa omalla äidinkielellään sekä suomen kielellä. Kieli- ja kulttuuritausta ja kuulon puute eivät ole sellaisenaan perusteita oppiaineen yksilöllistämiselle.
Äidinkieli ja kirjallisuus oppiaineessa on 12 eri oppimäärää, joista oppilas voi opiskella vain yhtä kerrallaan. Mikäli oppilaalle valitaan näistä viittomakieli ja kirjallisuus -oppimäärä, hän opiskelee saman tuntimäärän puitteissa myös suomi viittomakielisille -oppimäärän. Viittomakielinen oppilas, joka opiskelee koulussa pääsääntöisesti suomen kielellä, opiskelee kuitenkin usein äidinkieli ja kirjallisuus -oppiainetta suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärän mukaisesti. Tällöin oppimäärään ei itsessään sisälly erillistä viittomakielen osuutta, mutta opetusta on mahdollista järjestää kunnan kanssa sovitusti. Mikäli oppilaan omasta kunnasta ei löydy viittomakielen tai suomen kielen opettajaa, voi opetuksen ostaa Oppimis- ja ohjauskeskus Valterista verkkovälitteisesti (lisätietoa verkkovälitteisestä opetuksesta löydät tästä linkistä). Tällä hetkellä Valterin opetuksessa opiskelee pienissä ryhmissä jo lähes 40 oppilasta yli 20 eri kunnasta. Monet viittomakieliset lapset aloittavat Valterin viittomakielen verkkovälitteisessä opetuksessa jo esiopetusvuonna, sillä äidinkielen oppiminen ja vahvistaminen on hyvä perusta kaikelle oppimiselle. Lisäksi opetuksen aikana on mahdollisuus tavata muita viittovia lapsia. Oppilaan olisi hyvä saada opetusta kaikissa kielissään ja niitä kaikkia tulee myös arvioida, sillä kaksi- tai monikielisen lapsen kielitaito koostuu kaikkien kielien kokonaisuudesta. Valteri käyttää viittomakielen kehityksen arvioinnissa VIKKE-hankkeessa luotuja työkaluja ja arviointeja voidaan toteuttaa joko tukijakson aikana tai erikseen sovitusti lapsen omassa ympäristössä.
Omassa lähikoulussa oppilailla ei välttämättä ole viittomakielistä vertaistukea eikä myöskään viittomakielisiä kieli- ja roolimalleja, jotka ovat hyvin olennaisia osia sekä kielen että identiteetin kehittymiselle. Valteri-kouluissa järjestetäänkin sekä yksilö- että ryhmämuotoisia tukijaksoja, joiden aikana oppilaat saavat tavata muita viittovia lapsia ja opiskella molemmilla kielillään. Kaksikielisen opetuksen kautta voidaan luotettavasti arvioida sekä lapsen puhuttua että viitottua kieltä. Pienimmät oppilaat saapuvat jaksoille aina huoltajan kanssa, joten myös heillä on mahdollisuus verkostoitua jaksojen aikana. Huoltajat ovat kokeneet ryhmätukijaksot erittäin hyödyllisiksi kielen, oppimisen ja vertaistuen näkökulmista. Vertaistuen merkitystä sekä kokonaisvaltaista kielitaidon ja oppimisen arviointia ei voi korostaa liikaa.
Toivottavasti tavataan yhteistyön merkeissä!
Lähteet:
KPL-materiaali https://www.valteri.fi/kpl-kuuntelen-puhun-luen-kokosanamenetelma/
Kuuloavain: https://www.kuuloavain.fi/tietoa-arkisto/
OPH https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/oppimisen-ja-koulunkaynnin-tuki
Perusopetuslaki 628/1998 (Finlex): https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628
Savolainen ym., Kielikukko 2/2020: https://finrainfo.fi/wp-content/uploads/2021/03/2020_2_Savolainen_ym.pdf
Vikke-hankkeen materiaalit 2022. https://vikke.nmi.fi/
