Monikielisten oppilaiden määrä on kasvanut Suomessa voimakkaasti viime vuosina. Samalla on herännyt enenevässä määrin kysymyksiä, onko lapsen tai nuoren hitaan suomen (tai ruotsin) kielen oppimisen taustalla kehityksellinen kielihäiriö tai jokin muu syy, esimerkiksi vähäinen altistuminen kohdekielelle, vamma, sairaus, aistitoimintojen, tunne-elämän tai ympäristötekijöiden poikkeavuus.
Kehityksellisessä kielihäiriössä lapsen kielellinen toimintakyky ei kehity iän ja muun kognitiivisen kehityksen mukaisesti, vaan kehitys on poikkeavaa. Kehityksellisessä kielihäiriössä kielen vastaanotto, käsittely ja/tai kielen tuottaminen on vaikeaa. Se on sitä kaikilla kielillä. Monikielinen oppii useampaa kieltä hitaasti sen sijaan, että oppisi yhtä kieltä hitaasti yksikielisen kielihäiriöisen lapsen tapaan.
Kaksi- ja monikielisillä lapsilla esiintyy kielen kehityksellisiä ja neuropsykologisia häiriöitä samassa määrin kuin yksikielisillä lapsilla. Monikielisyys ei siis aiheuta kielivaikeutta. Etenkään samanaikaisesti opittavissa kielissä kielihäiriöt eivät ole vaikeampia kuin yksikielisillä. Joissakin tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että monikielisyys voi olla yhteydessä kehityksellisen kielihäiriön syntyyn (Kehityksellinen kielihäiriö: käypä hoito -suositus 2019). Etenkin peräkkäin eri kieliä oppineilla kielihäiriöt saattavat olla monimuotoisempia kuin yksikielisillä. Useimmiten vaikeuksia on kielen eri osa-alueilla. Vaikeudet näyttäytyvät eri tavoin eri kielissä – rakenteellisesti samankaltaisissa kielissä vaikeudet ovat samankaltaisia. Toki myös monet taustatekijät, kuten altistuminen kielelle ja kuntoutuksen viivästyminen, vaikuttavat kielen kehitykseen.
Monikielisen lapsen kielellisten vaikeuksien tunnistaminen
Monikielisen oppilaan kielellisten vaikeuksien tunnistaminen on vaikeaa. Kielellisten taitojen arviointia ja testaamista haastaa luotettavien testien puute, sillä käytössä olevat testit on laadittu suomea äidinkielenään puhuville tai yksikielisille henkilöille.
Kehittyvää kielitaitoa ja kielellistä vaikeutta on vaikea erottaa, sillä taitojen harjaantumattomuus saattaa sekoittua oppimisvaikeuteen. Tavanomaisessa kaksikielisessä kehityksessä voidaan havaita samantyyppisiä piirteitä kuin yksikielisellä, kielihäiriöisellä lapsella. Tämän vuoksi liian nopeita diagnosointeja on varottava. Toisaalta riskinä saattaa olla liiallinen odottaminen ja oppimisen hitauden selittäminen monikielisyydellä. On tärkeää saada tietoa lapsen oman äidinkielen varhaisesta kehityksestä. Tietoa voi olla kuitenkin vaikea saada, sillä lapsen kotimaassa kielen kehitystä omassa kielessä ei välttämättä ole seurattu tai tutkittu. Kehityksellinen kielihäiriö saattaa näyttäytyä kokonaisuudessaan vasta kouluiässä. Tämän vuoksi kielen vaikeutta ei ehkä ole huomattukaan varhaislapsuudessa.
Smolanderin (2022) mukaan kielellisiä vaikeuksia voidaan ennustaa monikielisten lasten kielenkehityksessä jo varhain. Varhain tunnistettava riskitekijä on lapsen hidas esikielellinen kehitys, jolloin esimerkiksi jokeltelu ja puhe saattaa puuttua tai olla epäselvää. Myös suvussa esiintyneet kielen haasteet voivat ennustaa kielellisiä vaikeuksia. Lapsen kielellistä kehitystä voidaan verrata myös ikätovereihin ja sisaruksiin, jotka ovat saaneet kokemuksia ja vaikutteita opeteltavasta kielestä yhtä kauan ja samanlaisessa kieliympäristössä.
Kehityksellisen kielihäiriön piirteitä
Lapsella voi esiintyä vaikeutta kielen tuottamisessa ja ymmärtämisessä. Puheen tuottamisen vaikeudet ilmenevät usein epäselvänä puheena, sananlöytämisen ja nimeämisen vaikeuksina sekä kerronnan niukkuutena. Jos lapsen puhe on artikulaatioltaan epäselvää äidinkielessä, se on luultavasti epäselvää myös muissa kielissä. Lisäksi erilaiset äännejärjestelmän piirteet eri kielissä voivat vaikeuttaa ääntämistä. Myös sanaston oppiminen on usein työlästä ja vaatii paljon kertausta ja toistoja.
Tyypillinen poikkeavan kielenkehityksen piirre monikielisellä lapsella on ymmärtämisen hidas kehittyminen toisella kielellä. Ymmärtävä sanasto kehittyy hitaasti ja arjen tilanteissa sanaston, ohjeiden ja tilanteiden ymmärtäminen on pitkään vaikeaa. Kielihäiriöisen lapsen kielen käyttötaidot ovat usein heikkoja. Sanastopuutteiden ja lauserakenteiden hallinnan vaikeuksien vuoksi lauseiden rakentaminen on vaikeaa. Verbisanasto voi kehittyä poikkeavan hitaasti. Lapsi saattaa käyttää pitkään yksinkertaisia päälauseita tai fraaseja ja sisällöllinen kerronta on hänelle vaikeaa. Myös kielioppisääntöjen omaksuminen, sanojen taivuttaminen, kysyminen ja kysymyksiin vastaaminen on vaikeaa.
Kouluiässä kielelliset vaikeudet näyttäytyvät luku- ja kirjoitustaidon kehittymisessä. Haasteita on usein teknisen lukutaidon kehittymisessä ja erityisesti luetun ymmärtämisessä. Kirjoittamisessa haasteet ilmenevät oikeinkirjoituksessa ja tekstin tuottamisessa. Tämä vaikuttaa osaltaan lukuaineiden opiskeluun, opitun ymmärtämiseen ja osaamisen näyttämiseen. Kehityksellinen kielihäiriö ilmenee aina yksilöllisesti. Vaikka lapsi saisi paljon tukea ja kertausta kielen oppimiseen, kielen kehittyminen on hidasta ja puutteellista.
Alexin tarina
Monikielisen, kielihäiriöisen oppilaan tuen järjestelyjä kuvaamme tässä kuvitteellisen oppilaan Alexin tarinan kautta. Alex on tullut Suomeen yläkouluun siirtyessään. Hänellä on todettu jo kotimaassaan kehityksellinen kielihäiriö, joka vaikeuttaa sekä ymmärtämistä että tuottamista. Oman äidinkielen oppiminen on ollut haastavaa; äidin kertoman mukaan Alex on oppinut kunnolla puhumaan vasta viisivuotiaana ja lukemaan hän on oppinut noin kymmenvuotiaana. Parin vuoden Suomessa asumisen jälkeen suomen kielen sanasto on noin 150 sanaa ja sanojen oppiminen vaatii valtavasti toistoja ja jatkuvaa kertailua. Sanojen taivuttaminen on haastavaa. Puhuminen ja kirjoittaminen on sanatasoista. Sanoihin Alex hakee usein apua puhelimesta tai osoittaa vaikkapa lämpömittaria puhuessaan säästä. Puheen ymmärtämiseen hän tarvitsee tukiviittomia ja kuvia. Alex pystyy lukemaan helppoja lauseita. Alexin kognitiiviset taidot ovat kokonaisuudessaan hyvät: esimerkiksi matematiikka sujuu sanallisia tehtäviä lukuun ottamatta ja hän oppii mallista vaikkapa kemian kokeellisten töiden tekemistä ja pystyy havainnoimaan tarkasti esimerkiksi luonnontieteellisiä ilmiöitä.
Koulu on tehnyt paljon Alexin kielen, koulunkäynnin, oppimisen ja olemisen tukemiseksi. Aikuiset koulussa välittävät aidosti Alexin oppimisesta ja kotoutumisesta. Alexilla on henkilökohtainen ohjaaja ja hän saa erityisopettajan, omakielisen opettajan ja S2-opettajan opetusta. Alex käy myös useilla yleisopetuksen tunneilla ohjaajan kanssa. Aluksi monissa oppiaineissa oli yksilöllistetty oppimäärä. Sittemmin niitä on purettu esimerkiksi matematiikassa, koska kielen haasteista huolimatta Alex pystyy oppimaan paljon sisältöjä.
Alexin kaltaisen oppilaan koulukäynnin ja oppimisen tuen järjestäminen oli koululle uutta. Niinpä koululta pyydettiin tueksi Valterin ohjauskäyntiä ja sen jälkeen vielä tukijaksoa. Tukijakson tavoitteena oli kartoittaa ja tukea Alexin kielitaitoa ja löytää opiskelulle sopivat tavoitteet, sisällöt ja keinot sekä kartoittaa jatko-opintomahdollisuuksia. Jakson aikana aineenopettajat harjoittelivat kielitietoista opetusta. Kielen ja oppimisen tukemista pohdittiin paljon, suunniteltiin ja toteutettiin erityisopettajan, omankielisen opettajan, ohjaajan ja S2-opettajan kanssa.
Suuri pulma arjessa on se, että Alexilla ei ole yhteistä kieltä koulun aikuisten (lukuun ottamatta omankielistä opettajaa) tai muiden oppilaiden kanssa. Oma ohjaaja on välttämätön apu arjen ennakoinnissa ja strukturoimisessa, eriyttämisessä, vuorovaikutustilanteissa ja koko opiskelussa ja koulunkäynnissä. Erityisopettajan tukea tarvitaan jatkuvasti sisältöjen karsimiseen, oppimisen suunnitteluun ja tukemiseen monikanavaisesti. Koulu on myös pyrkinyt tukemaan Alexin kaverisuhteita ja ohjaamaan häntä harrastuksiin.
Alexille sopivimmaksi opiskelutavaksi on osoittautunut limittäiskielinen, (hyödynnetään kaikkia hänen kieliään) kuvilla tuettu opetus. Aiheen käsitteet käydään läpi kuvilla, jotka nimetään suomeksi ja omalla kielellä. Käsitteet määritellään yksinkertaisesti suomeksi, jonka jälkeen määritelmät ja aiheesta kertova selkoteksti käännetään omalle kielelle. Kuvia hyödynnetään paljon sekä opiskelussa että arjen muissa toiminnoissa. Tukijakson aikana on alettu opiskelemaan myös koulun ulkopuolella. Retket sekä keventävät voimia vievää koulunkäyntiä että tukevat asioiden ymmärtämistä. Alex oppii asioita tekemisen ja mallintamisen kautta kirjatietoa paremmin.
Erikoissairaanhoidon kanssa sovittiin puheterapiasta sekä kommunikaatiolaitteen hankkimisesta Alexille. Nämä ovatkin merkittäviä ja välttämättömiä tukimuotoja arjessa, koulunkäynnissä ja tulevaisuuden opiskelussa ja työssä. Alex ei ole saanut juurikaan puheterapiaa kotimaassaankaan. Puheterapialla tuetaan kielen hahmottamista, rakennetta, sanastoa, nimeämistä, ymmärtämistä ja kielenkäyttötaitoja sekä opetellaan kommunikointilaitteen käyttöä arjessa. Kommunikaatiolaitteen käyttöön ottamista on haastanut se, että sanasto on täytynyt syöttää laitteeseen sekä suomeksi että omalla äidinkielellä.
Oppimisen tuen uudistus
Oppimisen tuki on vastikään uudistunut, ja laissa on nyt runsaasti monikielisiä oppilaita tukevia elementtejä. Kielitietoinen opetus on tullut oletukseksi kaikkiin opetusryhmiin. Kielenkäytön mallina toimiminen ja kieli edellä opiskeleminen on kaikkien koulun aikuisten tehtävä riippumatta opetettavasta aineesta. Ryhmäkohtaiseen tukeen on tullut opetuskielen tukiopetus, eli jatkossa aineenopettajat antanevat myös Alexille oman aineensa sanaston ja kielen opetusta. Toisaalta Alexin kielen vaikeudet ovat niin suuria, että opetuskielen tukiopetuksen voisi ajatella olevan myös erityisopettajan antamaa tai samanaikaisopetuksena järjestettävää opetusta. Oppilaskohtaisina tukitoimina Alex tarvitsee jatkossa erityisluokanopettajan antamaa opetusta sekä henkilökohtaista koulunkäynninavustajaa. Koulussa ei ole aiemmin ollut Alexille sopivaa erityisluokkaopetusta, mutta tulevia opetusjärjestelyjä suunnitellaan oppilaiden tarpeiden mukaan.
Myös Alexin jatko-opintoja on mietitty paljon. Tuva (tutkintokoulutukseen valmentava koulutus) tuntuu tällä hetkellä oikealta jatko-opintopaikalta, jotta oppilas saa lisäaikaa suomen kielen ja opiskelutaitojen oppimiseen sekä kotoutumiseen ennen ammattialan valintaa. Oppilas tarvitsee jatkossa tehostettua oppilaan ohjausta ja koulutuskokeiluja. Kielihäiriö ja monikielisyys eivät saa olla jatko-opintojen esteenä. Alexin mahdollisuuksia tulee arvioida optimaalisesti ja realistisesti niin, että koko potentiaalin käyttöön ottaminen olisi mahdollista. On tärkeää, että monikieliset vanhemmat saavat riittävästi tietoa suomalaisesta koulujärjestelmästä ja tuen mahdollisuuksista.
Lopuksi
Monikielisten oppilaiden kielellisten vaikeuksien tunnistaminen on vaativaa, koska vaikeuksien ajatellaan ensisijaisesti johtuvan muista syistä. Syiden selvittelyä ja tutkimuksia ei välttämättä aloiteta ennen kuin lapsi tai nuori on ollut vähintään 2 vuotta Suomessa. Oppilashuollon henkilöstö voi osallistua havainnointiin ja arviointiin, vaikka virallisia tutkimuksia ei vielä aloitetakaan. Maahanmuuttaneen oppilaan, kuten Alexin, kohdalla kotimaassa saadun tuen ja kuntoutuksen merkityksen arvioiminen on haaste. Kouluissa toteutuvan tuen lisäksi olisi tärkeää päästä monialaisen tuen piiriin mahdollisimman pian, koska kieleen kohdistuvat vaatimukset uudessa maassa ovat suuret. Päivähoito, koulu, jatko-opinnot, työelämä ja asioiden hoitaminen – kaikkea toimintaa läpäisee kieli.
Tuen jatkuvuus on tärkeää. Kielelliset vaikeudet eivät poistu, vaan tukea tarvitaan läpi elämän peruskouluvaiheen jälkeen. Kieli on tärkeä osa kotoutumista.
Lähteitä:
Käypä hoito -suositus. 2019. Kehityksellinen kielihäiriö (kielellinen erityisvaikeus, lapset ja nuoret). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Foniatrit ry:n ja Suomen Lastenneurologisen Yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim (viitattu 6.6.2025). Saatavilla: www.kaypahoito.fi
Perusopetuslaki. 1998. Muutosmääräys 531/2024. Saatavilla: www.finlex.fi
Pitkänen, K. 2016. Valterin koulutus: Monikielisyys ja kielelliset vaikeudet
Salmi, P. & Karasti, K. 2022. NMI:n koulutus: S2-oppilaiden kielellisten taitojen arviointi ja tukeminen.
Smolander, S. 2022. Kielellinen vaikeus monikielisellä lapsella. Teoksessa Lasten kielelliset vaikeudet (toim. Kunnari, S. & Laasonen, M.). Santalahti-kustannus.
