Oppilaiden aktiivisuus, vuorovaikutus ja laaja-alaisen osaamisen taidot ovat keskeisiä muutoksia uusissa opetussuunnitelmissa. Kuinka nämä ovat mahdollisia, jos oppimisympäristöt pysyvät ennallaan? Heikosti, mutta muutos ei koske vain seiniä, sillä oppimisympäristö-käsite pitää sisällään myös yhteisöt ja toimintatavat. Jokainen toimija, niin oppilas kuin opettajakin ovat osa oppimisympäristöä, joten kaikki yhteisön jäsenet rakentavat ympäristöään.
Aktiivisuus ja vuorovaikutus luovat pulmia –lääkkeeksi akustiikka
Perinteiset oppimisympäristöt on luotu ajatuksella, että opettaja on äänessä ja muut ovat hiljaa paikoillaan. Jo tuolin siirtäminen häiritsee. Tämä on hyvin ymmärrettävää, kun olemme eläneet käsityksessä, että oppiminen on lähinnä tiedon kopiointia ja tiedon välittämistä. Kun opetusmenetelmät muuttuvat oppilaita aktivoiviin tapoihin ja vuorovaikutus lisääntyy, niin vanhoissa ympäristöissä syntyy haittoja. Useiden koulujen ja päiväkotien työympäristökartoituksissa suurimmaksi ongelmaksi ei nousekaan sisäilmaongelmat, vaan melu. Toimiva akustiikka onkin keskeinen asia, joka nousee esille uusien oppimisympäristöjen toteuttamisessa. Valitettavan usein juuri akustiikan toteuttamisessa säästetään, kun punakynä viuhuu hankesuunnitelmien edettyä kustannuslaskentaan ja päätösten tekoon.
Esteettisyys ensimmäistä kertaa opetussuunnitelmissa
Opetussuunnitelmien perusteet yllättivät nostamalla esille esteettisyyden, mikä ainakin näin esteetikosta tuntuu merkitykselliseltä asialta ja lisäksi koen, että se on myös tapa kunnioittaa tilojen käyttäjiä. Mitä tämä tulee tulevaisuudessa tarkoittamaan ja mitä sen eteen tehdään, on mielenkiintoista. Voisiko taide olla yhä tiiviimmin läsnä oppilaiden keskuudessa? Toki tilaratkaisut ja kalustaminen sinällään vaikuttavat estetiikkaan ja onkin havaittavissa, että luokkahuone on muuttumassa oppimistilaksi tai oppimisen olohuoneeksi. Muutos viestii tiettyä rentoutta ja ehkä siksi nostattaa myös kyseenalaistamista, joka ehkä kumpuaa vahvasta ajattelutavasta: työn ja opiskelun kuuluu olla mukavuusalueen toisella puolella. Vai kuuluuko?
Kaikille sopiva oppimisympäristö
Oppimisympäristöjen nykytrendeihin ei kuulu rakentaa erityiskouluja, vaan tehostettua tai erityistä tukea tarvitsevat oppilaat opiskelevat samoissa tiloissa kuin muutkin. Miten tämä näkyy oppimisympäristöissä? Se haastaa ottamaan huomioon myös ne, jotka eivät pysty keskittymään suuressa tilassa, eivät kuule hyvin, eivät näe tarkasti tai ollenkaan, eivät siedä aistien tuomaa ärsykevirtaa, eivät pysty liikkumaan ilman apuvälineitä tai eivät hahmota valtaväestön tavoin tiloja. Kaikille sopiva oppimisympäristö on monipuolinen nimenomaan aistien näkökulmasta. Se on akustiikaltaan hyvin suunniteltu, rauhallinen, valaistukseltaan riittävä, muttei häikäisevä, tiloiltaan selkeä, helposti hahmotettava, reitit ovat selkeitä ja ymmärrettävissä vaikka liikkuisi heikolla suuntavaistolla varustettuna tai sokkona. Näiden huomioiminen on myös osa turvallisuutta. Niillä luodaan ilmapiiriä, jossa myös erilainen on osa yhteisöä.
Joustavat ryhmittelyt ja muunneltavuus
Samaan aikaan, kun oppiminen on muuttunut, tapa tehdä töitä on muuttunut. Yksin tekemisen kulttuuri on selkeästi väistynyt yhdessä toimimisen alta. Opettajat toimivat yhä enemmän yhdessä erityisopettajien, aineenopettajien, ohjaajien ja kuntouttavan henkilöstön kanssa. Opetusryhmiä jaetaan joustavasti esimerkiksi oppimistyylin tai osaamisen perusteella. Uudet toimintatavat vaativat sekä henkilöstöltä luovuutta, että tiloilta ja kalusteilta muunneltavuutta.
Työkalu uuden luomiseen: Oppimaisema.fi
Kun tunnet intoa ja paloa oppimisympäristöjen kehittämiseen, käy kurkkaamassa oppimaisema.fi-sivustoa. Se on opetushallituksen rahoittama porttaali, joka on tarkoitettu työkaluksi, innoittajaksi, verkottumisen areenaksi. Siellä voit myös esitellä omaa kehittämishankettasi ja etsiä virikkeitä omaan kehittämistoimintaan.
