Kertauskurssi oppimispsykologian perusteisiin

Tänä tutkivan, ilmiöpohjaisen, aktiivisen ja monialaisen oppimisen aikakautena on hyvä välillä kerrata myös oppimispsykologian perusteita. Nämä perusteet ovat kestäneet ajan hampaan ja niitä on vahvistanut moderni aivotutkimus.

Oppiminen on spesifiä

Oppimisvaikeuksien kuntoutustutkimuksissa on hyvin usein havaittu, että kuntoutuksen myötä tutkittavat kehittyvät itse harjoitelluissa tehtävissä, mutta tämä kehitys ei välttämättä siirry niihin arjen tilanteisiin, joissa kyseistä kykyä ajatellaan tarvittavan. Esimerkiksi keskittymistä treenaavat tehtävät psykologin kopissa eivät helposti siirry paremmaksi keskittymiseksi arjen pukeutumistilanteissa. Täten usein taitoja kannattaa harjoitella arjen tilanteissa, jolloin osaaminen todennäköisemmin siirtyy myös itse päivittäiseen elämään.

Hieman haastavammat tehtävät

1970-luvulla Vygotsky lanseerasi lähikehityksen vyöhykkeen käsitteen, joka opetuksen kannalta tarkoittaa sitä, että oppilaan oppiminen on tehokkainta silloin, kun tehtävät ovat hieman haastavampia kuin hänen tämän hetken osaaminen. Tutkimus tukee yhä tätä näkemystä. Tämän takia esimerkiksi lukikuntoutusohjelma Ekapelissa tehtävät vaikeutuvat vasta sen myötä, kun oppilas kehittyy taidoissaan.

Jotta ajatusta lähikehityksen vyöhykkeestä voidaan hyödyntää arjessa, niin on oppilaan taitotasosta ensin saatava tarkka kuva. Se vaatii systemaattista arviointia ja opetuksen suunnittelua vasta tämän jälkeen.

Vireystila ja motivaatio vaikuttavat oppimiseen

1900-luvun alussa lanseeratun Yerkes-Dodson-lain mukaan oppimisen ja vireystilan suhde muodostavat väärinpäin käännetyn u-muodon. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että parhaimmillaan oppimistilanne on oppilaalle sopivasti vireystilaa ylläpitävä eikä liian tylsä eikä myöskään liian stimuloiva. Nykyaikainen stressihormonitasoja mittaava tutkimus tukee tätä näkemystä.

Motivaatioon taas vaikuttaa oppilaan itsetunto oppijana. Täten oppimistilanteista pitäisi saada rakennettua kiinnostavia oppilaiden kannalta ja oppilaille pystyttävä luomaan uskoa omaan oppimiseensa.

Palastelu parantaa oppimista

Vuonna 1885 Ebbinghaus julkaisi tuloksensa, että oppimista edistää opiskeluhetkien jakaminen useaan pieneen hetkeen sen sijaan, että opiskelee saman ajan yhteen pötköön. Aiheesta on tämän jälkeen tehty satoja tutkimuksia todistaen, että se pitää paikkaansa niin tietojen kuin taitojenkin oppisen osalta.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi lukivaikeuden kuntoutusta on parempi toteuttaa viikoittain 3 kertaa 15 min kuin 1 kertaa 45 min.

Perusasiat kuntoon

Kun oppimisessa ilmenee vaikeuksia, niin on hyvä lähteä ensin tarkastelemaan, että nämä perusasiat ovat opetuksen toteuttamisen kannalta kunnossa. Vasta sen jälkeen kannattaa alkaa pohtia, että ilmeneekö tarvetta järeämmille tukitoimille.

Ajankohtaista tietoa palveluistamme, koulutuksistamme, tutkimus- ja kehittämistyöstämme sekä muista kiinnostavista lasten ja nuorten oppimisen ja koulunkäynnin tukeen liittyvistä aiheista.

Tilaa uutiskirje