Kun halu yhteistyöhön lähtee työntekijästä itsestään, yhteisopettajuus saa hienon alustan onnistua ja kehittyä tavaksi tehdä työtä. Asiat saattavat loksahtaa paikoilleen, kun on joku jonka kanssa saa jakaa arkea. Joku, jonka kanssa saa jakaa oppilaat ja miettiä yhdessä heidän parastaan kaikissa asioissa. Joku, jonka kanssa voi suunnitella tulevaa opetusta, jakaa työtaakkaa ja osaamistaan arjessa. Mieleen tulevista asioista voidaan puhua heti eikä vasta viikkopalaverissa.
Yhteisopettajuutta voidaan toteuttaa yhden oppiaineen sisällä tai kokonaisuuksia voidaan suunnitella useamman oppiaineen ympärille.
Opettajat suunnittelevat, ohjaavat ja arvioivat yhdessä opetuskokonaisuuden. Saatuamme tilaisuuden opettaa yhdessä, halusimme kokeilla tiiviistä yhteistyötä ja suunnitella tulevaa lukuvuotta mahdollisimman paljon yhdessä tehden. Esimies kannusti yhteisopetukseen. Saimme valita opetustiloiksi vierekkäiset luokat, joiden välissä oli ovi. Ovi olikin suurimman osan ajasta auki, ja oppilaat saivat liikkua vapaasti luokkien välillä. Oppilaamme olivat erityiskoulun 5.-6.luokkalaisia. Ensimmäisenä vuonna ryhmässä oli yhteensä 12 oppilasta. Toisena vuonna oppilaita oli 15. Lisäksi ryhmässä oli kaksi koulunkäynninohjaajaa ja yksi henkilökohtainen ohjaaja. Yhteisopettajuutemme jatkui kahden vuoden ajan.
Alkusuunnittelua ja tavoitteet
Ennen koulun alkua asetimme tavoitteet työllemme. Mitä toivomme yhteisopettajuudelta ja miten sen toteuttaisimme?
Tuen tarpeet pienryhmässä saattavat olla hyvin erilaisia vaatien uusien ratkaisujen löytämistä. Kahden opettajan tehdessä yhteistyötä oppilaat ja heidän erilaiset oppimistyylinsä tulevat paremmin huomioitua arjessa.
Tärkeimmät tavoitteemme olivat:
- tarjota pienryhmän oppilaille isomman ryhmän tuntua
- kehittää heidän yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojaan
- pyrkiä laajentamaan heidän kaveripiiriään
Opetussuunnitelman perusteissa kuvatuilla laaja-alaisen osaamisen tavoitteilla pyritään tukemaan oppilaiden kasvua ihmisenä ja osana yhteiskuntaa. Osa-alueista keskityimme vuorovaikutuksen ja ilmaisun tukemiseen sekä ohjaamaan oppilaita osallistumaan ja vaikuttamaan omaan hyvinvointiinsa (L2 Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu, L7 Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen). Halusimme oppilaiden soveltavan jo aiemmin pienryhmässä oppimiaan sosiaalisia taitoja myös isommassa ryhmässä. Sosiaalisten taitojen kartuttamisella pyrimme tasoittamaan polkua mahdollisessa lähikouluun siirtymisessä tai jatko-opinnoissa.
Opettajan työn näkökulmasta tavoitteena oli:
- oma ammatillinen kehittyminen; toisiltamme oppien, asioita jakaen, yhdessä pohtien ja uusia työtapoja kokeillen
Kun yhteiset tavoitteet oli määritelty, aloimme suunnittelemaan lukuvuotta. Jaoimme arjen juoksevia asioita sekä aihekokonaisuuksien suunnitteluvastuuta. Siten loimme raamit tulevan lukuvuoden työllemme.
Alussa haasteena olivat erilaiset opetustyylimme. Tämä johtui erilaisista koulutustaustoistamme ja työvuosien aikana kertyneistä opetuskokemuksista. Toisella meistä on luokanopettajan koulutustausta ja toisella laaja-alaisen erityisopettajan tausta ennen erityisluokanopettajan pätevyyttä.
Vaikka opetustyylimme ovat erilaiset, käsitykset opetuksesta ja oppimisesta ovat hyvin samansuuntaiset. Samanlainen arvopohja, avoimuus ja yhdessä tekeminen, oppilaslähtöisyys, läsnäolo sekä tapa tehdä töitä helpotti yhteistyötämme.
Isomman ryhmän hyödyt
Kaikilla oppilaillamme on erityisen tuen päätös ja täten oikeus opiskella pienryhmässä. Yhteisopettajuus mahdollisti joustavat ryhmittelyt. Oppilaat tutustuivat useampaan oppilaaseen, ja he saivat kokemusta useamman eri kaverin kanssa työskentelystä, kuitenkin pienryhmässä. Suuremmassa ryhmässä ilmiöpohjaiselle oppimiselle tuli enemmän tilaa. Erilaisten ryhmien muodostuminen mahdollistui paremmin kuin kuuden oppilaan ryhmässä. Kaikki oppivat toisiltaan.
Myös kommunikointi ja vuorovaikutustaidot kehittyivät luontevasti isommassa ryhmässä. Oman vuoron odottaminen tai toisten kuunteleminen viidentoista oppilaan ryhmässä vaatii jo oppilaalta enemmän vuorovaikutustaitoja ja toisen huomioimista. Isompi ryhmä loi puitteet rikkaammalle kommunikointi-ympäristölle. Ajatusten- ja mielipiteidenvaihto sekä toisten kuunteleminen oli oppilasryhmässämme arkipäivää, mutta harjoittelimme näitä taitoja myös tietoisesti draamaa ja ilmaisua hyödyntäen. Lisäksi harjoiteltiin vertaispalautteen antamista. Pienessä ryhmässä tunteet ja kaverisuhteet saattavat vaikuttaa palautteeseen, mutta isommassa ryhmässä palaute on monipuolisempaa.
Yhteisopettajuus ja isompi ryhmä tarjoaa oppilaalle mallin ja alustan oppia yhteistyötaitoja. Huomasimme, että pystyimme vaikuttamaan myönteisesti oppilaiden ystävyyssuhteisiin. Tämä vaati kuitenkin paljon aikuisen tukea, mallintamista, toistoja ja harjoittelua sekä pitkään rinnalla kulkemista, jotta ystävyyssuhteet muuttuivat pysyviksi. Arjessa harjoittelimme näitä taitoja muun muassa parityöskentelyssä, lautapeleissä ja yhteisleikeissä. Lukuvuoden alussa pyrimme luomaan yhteishenkeä ja ryhmäyttämään oppilaat tekemällä paljon retkiä koulun lähiympäristössä.
Eriyttäminen helpottui
Yhteisopettajuudessa eriyttäminen osoittautui luontevaksi tavaksi toimia. Arkemme muodostui koko ryhmän kanssa pidettävistä tunneista sekä pienryhmäopetuksesta. Koko ryhmän kanssa pidimme aamupiirin, kuvataiteen, käsityön, musiikin, liikunnan ja retket. Muissa aineissa jaoimme oppilaitamme tarkoituksenmukaisiin oppimisryhmiin.
Suunnittelimme kokonaisuuksia, jotka koostuivat moniosaisista eri oppiaineisiin kuuluvista tehtävistä, esimerkiksi ohjeen ymmärtäminen, tekstin ymmärtäminen, valokuvan ottaminen ja niiden työstäminen, piirustus, kirjoittaminen. Tehtävä aloitettiin usein yhdessä. Kun muutama oppilas oli tehnyt ensimmäisen osan valmiiksi, he siirtyivät porrastetusti seuraavaan vaiheeseen, jossa saivat uudet ohjeet toiselta opettajalta. Näin oppilaat vähitellen jakaantuivat kahteen ryhmään ja jokainen sai tehdä tehtäväänsä omaan tahtiinsa. Koulunkäynnin ohjaajat auttoivat näissä joustavissa siirtymissä ja ohjeiden toistossa. Toisinaan yhteisopettajuus auttoi siirtymisissä oppitunnista toiseen. Esimerkiksi kun kuvataidetyöt valmistuivat eri aikaan, pystyivät jo valmiit oppilaat aloittamaan vaikka matematiikan tunnin toisen opettajan johdolla.
Toiminnallinen oppiminen, pelit ja leikit, projektit ja keskustelevat työtavat tulivat osaksi opetustamme. Yhteistyömme aikana opetusmenetelmämme monipuolistuivat ja saimme toisiltamme uusia vinkkejä ja näkökulmia opettamiseen.
Havaintoja ja pohdintaa
Yhteisopettajuus vaatii paljon yhteissuunnittelua, mutta antaa paljon uusia mahdollisuuksia opetuksen toteuttamiseen. Konfliktejakaan ei pidä pelätä. Niitä todennäköisesti tulee, kuten meillekin. Muistamme, kun olimme tekemässä historian ja kuvataiteen opintokokonaisuutta, johon kuului valtavan kokoisen Vitruviuksen miehen piirtäminen pienemmissä porukoissa. Samalla toisella oli isompi ryhmä tutustumassa renessanssin tieteeseen ja taiteeseen. Hän koki ettei aika ja kädet riitä ja samalla toinen piirteli kaikessa rauhassa kahden oppilaan kanssa. Kollegan valittaessa kiirettä, toinen totesi: “Se on sinun tunteesi, ei minulla ole kiire.” Pohdimme, että meillä on yhteiset oppilaat ja jos toinen ei koe kiirettä, niin miksi toinen kokee. Keskustelimme tunteesta ja huomasimme, että vastuu ylipäätään jakautui epätasaisesti. Tämä oppitunti vain laukaisi tunteen ylikuormituksesta. Teimme muutoksia vastuunjakoon ja oppilaiden ryhmittelyyn. Tilanne rauhoittui molempien osalta. Tämä osoittaa, että on uskallettava kertoa epäkohdista ennen kuin ne kärjistyvät.
Keskustelun kautta opimme näkemään toisen näkökulmia ja itse koimme niiden myös vahvistavan yhteistyötämme. Työn jakaminen ja ideoiden vaihto oli kivaa ja antoisaa. Yhteissuunnittelussa jakson ja harjoitteiden tavoitteet tuli asetettua tarkemmin. Koemme oppineemme toisiltamme sekä opettamisen monipuolistamista että erityisesti tavoitteiden asettelua ja arvioinnin terävöittämistä. Lukuvuosi- ja hojks-arviointeja oli nyt kirjoittamassa kaksi opettajaa. Kahden opettajan näkemys helpotti ja monipuolisti arviointia. Yhdessä tekeminen auttoi myös työssä jaksamisessa.
Kokemuksemme perusteella oppilaat saivat enemmän apua, tukea ja aikuisen huomiota kahden opettajan sekä ohjaajien työskennellessä yhdessä. Oppilaat kokivat, millaista on toimia isommassa ryhmässä, ja havaintojemme perusteella heidän yhteistyö- ja vuorovaikutustaitonsa kehittyivät.
Kevään leirikoulussa huomasimme, että meistä oli tullut tiivis ryhmä. Ryhmä, jossa uskalsi olla oma itsensä. Olimme aito ja rehellinen porukka. Opettajan näkökulmasta oppilaiden keskinäiset kinastelut ja kiusaaminen vähenivät. Harvoin jouduimme selvittelemään riitoja. Kun luokassa oli useampi oppilas, oli joukosta helpompi löytää samanhenkisiä kavereita. Kaveripiirin laajentaminen onnistui oman luokan sisällä.
Vaikka ryhmät ovat nyt vaihtuneet ja oppilaat jakautuneet eri ryhmiin, oppilaiden kaverisuhteet ovat säilyneet. On mukava katsoa, kun he kokoontuvat edelleen välituntisin yhteen, pitävät yhteyttä vapaa-ajallaan ja lähtevät koulun jälkeen porukassa uimaan tai kaupungille yhdessä.
Lähteet:
Malinen Olli-Pekka & Palmu Iines (toim.): Kummi 16. Tavoitteena yhteisopettajuus – Näkökulmia ja toimintamalleja onnistuneeseen yhdessä opettamiseen. Niilo Mäki Instituutti, 2017.
https://www.nyyti.fi/yhdistys/
https://peda.net/porvoo-borg%C3%A5/ku/tt/tutoropettajat/toimintakulttuuri
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, 2014 https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/perusopetus/419550/tiedot
Valteri-OPS https://www.valteri.fi/koulu/valteri-ops/
