Pienen pieni käsi on ensin nyrkissä, sitten sormet aukeavat ja sama liike toistuu uudelleen. ”Niin, se on lamppu”, minä sanon. Lapsi sylissäni katsoo minua, toistaa jälleen saman viittoman ja osoittaa lamppua. Tällä tavalla aloitin oman esikoiseni kanssa kommunikoimisen. Käytin puhetta ja viittomia sen tukena. Siitä alkoi varhainen vaihe kommunikoinnissa, kun lapsi pystyy ilmaisemaan itseään käsillään huomattavasti aikaisemmin kuin puheellaan. Muistan, kuinka se tuntui niin ihanalta ja hämmästyttävältä, kun 6 kk:n ikäinen pystyi kommunikoimaan isänsä kanssa. En osannut aavistaa, kuinka tärkeää se tulevaisuuden kannalta voisikaan olla.
”Kun katseemme kohtasivat, hän nosti välittömästi kätensä kasvoillaan onnellinen ilme ja viittoi käsillään ”uusi pyörä”. Itkuhan siinä miehellä tuli.”
Tukiviittomat ovat yksittäisiä viittomamerkkejä, joita käytetään samanaikaisen puhumisen tai puheen tukena. Urani alkuvaiheessa kävin useissa perheissä ja näiden perheiden lasten päiväkodeissa opettamassa tukiviittomia. Eräässä perheessä olin käynyt opettamassa tukiviittomia jo viisi kertaa viisivuotiaan pojan tueksi, joka ei kommunikoinut vanhempiensa kanssa muuten kuin pään liikkeillä ja satunnaisilla osoituksilla. Lapsi oli mukana näissä tapaamisissa joka kerta, ja koko perhe oli aina innolla mukana. Lapsi kuitenkin vain istui eikä itse osallistunut kommunikointiin, mutta emme antaneet sen häiritä, vaan viitoimme menemään. Kuudennella kerralla tullessani tapaamiseen, oven tuli yllättäen avaamaan tämä pieni poika. Kun katseemme kohtasivat, hän nosti välittömästi kätensä ylös kasvoillaan onnellinen ilme ja viittoi käsillään ”uusi pyörä”. Itkuhan siinä miehellä tuli.
Viittomista on hyötyä koko ryhmälle
Varhaiskasvatuksessa käytetään jo esimerkiksi musiikin ja lorujen kanssa paljon liikettä, ja lauluihin keksitään kuvaavia leikkejä ja tansseja. Mitä jos päiväkodin työntekijät osaisivat viittomia ja lauluihin liitettäisiinkin oikeat viittomat? Tällöin kaikki oppisivat viittomia, vaikka niitä tarvitsisi jokapäiväisessä elämässään vain yksi tai kaksi lasta kaikkien joukosta. Viittomien oppiminen vahvistaa myös lasten kommunikointia keskenään. Eräänkin kerran laulun viittomia opettaessani, eräs lapsi oli sen jälkeen kertonut kotona saaneensa ”käsillä kaverin”.
Viittomien merkittävimpiin etuihin kuuluu se, että ne kulkevat aina mukana. Käsiä ei tarvitse muistaa ottaa mukaan, toisin kuin esimerkiksi kommunikointikansiota, tablettia tai muuta sellaista. Tukiviittomat vähentävät puheahdistusta, ja itsensä ilmaisu helpottuu. Niiden avulla nähty asia jää paremmin mieleen, ja ne tuovat esiin kaikista olennaisimman asian puheesta. Viittoessa myös aikuisen puhe automaattisesti rauhoittuu ja selkiytyy, kun puhetta täytyy miettiä. Näin viittominen jo itsessään karsii viestistä pois kaiken ylimääräisen, ja vastaanottajalle jää olennaisin asia paremmin mieleen.
Jo taaperona saadulla, tukiviittomien avulla vahvistetuilla kielellisillä taidoilla todella oli kauaskantoiset juuret, sillä esikoisellani todettiin lopulta vasta lukiossa keskivaikea lukivaikeus. Vahva kielellinen taito ja ymmärrys on mahdollistanut opiskelun ilman pelkoa sen vaikeudesta, jolloin lukivaikeus ilmeni vasta 16 vuoden iässä. Niin, aikoinaan en todellakaan osannut aavistaa, kuinka suuri vaikutus tukiviittomilla voisikaan olla.
Kuulostaa Mielenkiintoiselta ja on Varmasti Totta, mutta mitkähän, olisivat Sokealle, vaikkapa Taaperolle, näitä Korvaavat Menetelmät, eli jos Aikaa, kirjoita toinen Blogikirjoitus, jossa sitä Analysoisit.
Hei Matti!
Kiitos kommentistasi ja uuden ehdotuksesta. Valitettavasti itselläni ei ole kokemusta samasta aiheesta sokeille opettamisesta. Olisi kyllä äärimmäisen mielenkiintoista päästä kokeilemaan ja miettimään heidän kohdallaan toteutustapoja.
Ystävällisesti, Jake