Oppimisvaikeuksien varhainen tunnistaminen sekä oikea-aikainen ja riittävä tukeminen on tärkeää, sillä tukematta ne ovat riski lapsen kokonaiskehitykselle ja vaikuttavat usein koulunkäyntiin ja oppimisen etenemiseen. Oppimisvaikeudet näyttäytyvät poikkeavana tai tavallista hitaampana taitojen omaksumisena ja voivat vaikuttaa myös käyttäytymiseen ja toimintaan. Oppiminen on tällöin työlästä ja vaatii enemmän ponnisteluja ja tukitoimia. Oppimisvaikeudet saattavat ilmetä esimerkiksi: 

  • lukemisen ja kirjoittamisen vaikeutena (lukivaikeudet) 
  • kielenkehityksen vaikeutena (esim. kehityksellinen kielihäiriö) 
  • matematiikan oppimisvaikeutena (matemaattiset oppimisvaikeudet) 
  • tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen pulmina (esim. ADHD/ADD aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)  
  • visuaalisen hahmottamisen vaikeutena  
  • motorisina vaikeuksina (esim. motoriikan kehityshäiriö /kehityksellinen koordinaatiohäiriö) 
  • muistitoimintojen haasteina 

Oppimisvaikeuksien taustalla oletetaan olevan puutteita kognitiivisissa toiminnoissa. Yleisesti ajatellaan, että kyseessä on monen eri tekijän päällekkäisyyttä ja myös perimällä on oppimisvaikeuksissa merkittävä osuus. Ympäristön ja elämänpiirin vahvistavat ja tukevat tekijät voivat ehkäistä oppimisvaikeuksia ja niiden laajenemista. Epäedulliset ympäristöolosuhteet voivat puolestaan syventää oppilaan oppimisvaikeuksia. Diagnostisen määritelmän mukaan oppimisvaikeudet eivät johdu kehitysvammaisuudesta, neurologisesta vammasta tai sairaudesta. Usein näiden yhteydessä esiintyy kutenkin oppimisvaikeuksia, joiden laajuuteen vaikuttaa vamman tai sairauden luonne. Oppimisvaikeuksien määrittelyssä on tärkeää huomioida, ettei niihin rinnasteta oppilaan temperamenttia, persoonallisuuden piirteitä tai toiminta- ja käytöstapoja. 

Oppimisen haasteiden syynä voivat olla myös muut tekijät kuin oppimisvaikeudet. Esimerkiksi lapsen kasvu- ja kehittymisympäristön riskitekijät, tunne-elämän pulmat, perheen sosiaaliset ongelmat, kodin tai koulun jäsentymätön arki ja puutteellinen tuki voivat vaikuttaa oppimiseen ja koulunkäyntiin. Nämä saattavat näyttäytyä samankaltaisina haasteina koulunkäynnissä kuin aiemmin kuvatut oppimisvaikeudet. Aina ei ole helppoa erotella oppimisen ongelmien taustalla olevia päällekkäisyyksiä ja niiden välisiä suhteita. Tärkeää on kuitenkin luoda mahdollisimman monipuolinen kuva oppimiseen ja koulunkäyntiin liittyvistä tekijöistä sekä onnistuneista tukitoimista jatkosuunnittelun pohjaksi. Oppimisvaikeuksien arviointi tehdään yhteistyössä huoltajan, opettajien, erityisopettajien ja tarvittaessa psykologin ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten tutkimusten avulla.  

Perusopetuslain mukaan oppilaalla on oikeus saada riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea koko perusopetuksen ajan heti tuen tarpeen ilmetessä. Oppilas voi tarvita oppimisen ja koulunkäynnin tukea tilapäisesti tai pidempään. Usein oppimisvaikeudet voidaan tunnistaa jo ennen kouluikää varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. Mitä aiemmin oppilas saa tukea, sitä tehokkaammin päästään ennaltaehkäisemään ja estämään oppimisvaikeuksien kasaantumista ja syventymistä. Tärkeää on huomioida tuen jatkuminen ja tiedon siirtyminen myös koulunkäynnin eri nivelvaiheissa ja siirtymissä.  

Oppimisen ja koulunkäynnin tuki on esi- ja perusopetuksessa kolmiportaista. Oppimisvaikeuden asteen sekä tuen tarpeen määrän ja voimakkuuden mukaan oppilas saa joko yleistä, tehostettua tai erityistä tukea. Tuen tulee olla pitkäjänteisesti suunniteltua, joustavaa ja tarpeen mukaan mukautuvaa. Tuki voi olla esimerkiksi tukiopetusta, osa-aikaista erityisopetusta, avustajapalveluja ja oppimista tukevia apuvälineitä. Kaikilla tuen tasolla voidaan käyttää joustavasti eri tukimuotoja, paitsi erityisen tuen tasolla tarjottavaa erityisen tuen päätökseen perustuvaa erityisopetusta. Oppilaan tuen tarpeet huomioiden opetusta voidaan eriyttää opetusjärjestelyissä, oppimisympäristössä, opetusmenetelmissä, opetuksen tavoitteissa, sisällöissä ja arvioinnissa sekä käyttää monipuolisesti erilaisia oppimista tukevia materiaaleja. Tehostetun tuen oppilaalle laaditaan oppimissuunnitelma ja erityisen tuen oppilaalle HOJKS (henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma), jotka suunnitellaan ja joiden toteutumista arvioidaan säännöllisesti yhteistyössä oppilaan, vanhempien, opettajien ja moniammatillisen oppilashuollon henkilöstön kanssa.  

Oppilaan tuen muodot suunnitellaan yksilöllisesti. Tärkeää on, että suunnitelma tehdään oppilasta osallistaen ja yhteistyössä huoltajan kanssa. Tukea voivat antaa oppilaan oma opettaja, erityisopettaja, koulunkäynninohjaaja sekä oppilashuoltohenkilöstö, johon kuuluvat koulukuraattori, koulupsykologi ja kouluterveydenhuollon työntekijät. Oppilaalla on oikeus saada perusopetuslaissa säädetyn oppimisen ja koulunkäynnin tuen rinnalla oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa säädettyä yksilökohtaista oppilashuoltoa. 

Me tuemme näissä tilanteissa oppilaiden koulunkäyntiä ja sen järjestämistä, esim. ohjauskäyntien, tukijaksojen ja arviointien avulla.  

Opetushenkilöstön palvelumuotoja ovat koulutus ja työnohjaus sekä konsultaatio kouluille ja opetuksen järjestäjille tuen järjestämiskäytäntöjen rakenteiden kehittämisessä. 

Valteri-Puodissa on materiaalia – tietoa, työvälineitä ja menetelmiä – tuen suunnitteluun ja toteuttamiseen.