Valterin asiantuntijoiden tekemillä ohjauskäynneillä tuetaan lasten ja nuorten kasvua, oppimista ja koulunkäyntiä sekä osallistumisen mahdollisuuksia heidän omassa lähiympäristössään. Ohjauskäynnillä voidaan tukea myös koko työyhteisön osaamisen kehittämistä erilaisiin tuen tarpeisiin liittyen. Oppimisen ja kuntoutumisen asiantuntijoidemme avulla voidaan esimerkiksi pohtia oppimista kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen näkökulmasta tilanteissa, joissa tarvitaan puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointikeinoja.
Ohjauskäynnin kohteena voi olla yksi tai useampi lapsi, nuori tai koko ryhmä. Ohjauskäynnin aiheena voi olla mikä tahansa oppimisen tuen tarve. Yksi yleisistä aiheista ohjauskäynneillä on kommunikoinnin tukeminen. Tällöin ohjauskäynneillä pohditaan sitä, millaista tukea lapsi tai nuori tarvitsee kommunikoinnin, vuorovaikutuksen, oppimisen ja osallistumisen mahdollistamiseksi.
Ohjauskäyntejä tekevät työparina muiden muassa ohjaava opettaja Kukka-Maaria Kaukomaa ja puheterapeutti Kaisa Leinonen. Jokaiselle ohjauskäynnille lähtee räätälöidysti moniammatillinen työpari, usein esimerkiksi ohjaava opettaja ja kuntouttaja. Kuntouttaja voi olla fysio-, toiminta- tai puheterapeutti tai esimerkiksi näönkäytön ohjaaja, riippuen siitä millaista tukea ohjauspaikassa tarvitaan.
Usein pyyntö ohjauskäynnistä tulee Valterin verkkosivujen yhteydenottolomakkeen kautta joko koululta, varhaiskasvatusyksiköltä tai huoltajalta. Valterin asiantuntijat ottavat tällöin yhteyttä pyynnön lähettäjään, jonka jälkeen lähdetään tekemään tarvekartoitusta. Jos todetaan, että ohjauskäynti on tarpeen, lähdetään selvittämään lapsen tai nuoren tilannetta tarkemmin koulun, varhaiskasvatusyksikön, mahdollisten terapeuttien sekä kodin kanssa ja suunnitellaan, ketkä ammattilaiset ohjauskäynnille lähtevät.
Ohjauskäyntejä tapauskohtaisesti monipuolisesta näkökulmasta
Valterista tehdään ohjauskäyntejä tarpeeseen kuin tarpeeseen ja lähtökohtaisesti täydennetään kuntien tarjoamia palveluita. Jos kunnassa koetaan, että lisäosaamista, -tietoa tai ajatteluapua tarvitaan johonkin oppimiseen ja osallistumiseen liittyvään asiaan varhaiskasvatuksessa tai koulussa, lähtevät Valterin asiantuntijat pohtimaan sitä yhdessä heidän kanssaan.
Kukka-Maaria Kaukomaa ja Kaisa Leinonen tekevät työparina ohjauskäyntejä sellaisten lasten ja nuorten luo, joilla on kommunikointiin liittyviä haasteita.
”Usein kun Kaisan kanssa teemme yhdessä ohjauskäyntejä, on ohjattavalla lapsella käytössään jokin kommunikoinnin apuväline tai heille on sellainen tulossa käyttöön. Tukeaksemme lapsen tai nuoren oppimista, koulunkäyntiä ja toimintakykyä tulee varmistaa se, että lapsella on toimiva kommunikoinnin apuväline ja aikuiset ympärillä osaavat sitä käyttää. Saatamme myös yhdessä pohtia, voisiko laitteen käytettävyyttä lisätä arjessa”, Kaukomaa kertoo.
Mahdolliset apuvälineet, kuten kommunikoinnin apuvälineet tulevat lapsen tai nuoren käyttöön lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineinä, eli valterilaiset eivät niitä tuo mukanaan ohjauskäynnille. Valterin asiantuntijat kuitenkin tekevät erilaisia havaintoja ohjattavan arjesta ja pohtivat, miten kommunikoinnin apuvälinettä käyttävä lapsi voi osallistua ja oppia oman apuvälineensä avulla. Lisäksi rinnalla käytetään aina myös muita keinoja, kuten pikapiirtämistä.
”Toki on myös niitä ohjausasiakkaita, joilla ei ole apuvälinettä käytössään ja jotka esimerkiksi tuottavat omaa puhetta. Silloinkin on usein tarkoituksena tukea lapsen vuorovaikutusta ja osallistumista muun muassa tukemalla koulun tai päiväkodin esteetöntä viestintäympäristöä. Tapauksia on siis hyvin monenlaisia”, Leinonen täydentää.
Joskus edessä on sellainen tilanne, että kommunikoinnin apuvälinettä käyttävä lapsi tai nuori on kasvanut taidollisesti, tiedollisesti tai kehitykseltään, ja ohjauskäynnillä päästään tarkastelemaan ohjattavalle sopivia oppimissisältöjä ja sitä, miten hän pääsee niiden äärelle.
Tärkeä tarkastelun aihe on myös aikuisten mahdollisuus ottaa lapsi aidosti mukaan opetustilanteessa ja arkipäivän keskusteluissa. Lapsi saattaa tarvita asioihin pidemmän prosessointiajan tai käyttää apuvälinettä, jonka takia tarvitsee enemmän aikaa esimerkiksi vastatakseen.
”Missä muodossa kysymykset esitetään ja paljonko vastaamiselle varataan aikaa ovat tärkeitä kysymyksiä asian pohtimiseen. Se että lapsi tulee aidosti kuulluksi, tukee oppimista ihan hirveän paljon”, Kaukomaa painottaa.
Ohjauskäynnillä ohjataan hyvin paljon myös lähiympäristöä apuvälineen käyttäjän ympärillä. Samalla avataan silmiä koko ympäröivälle yhteisölle siitä, että kyseessä on laajempi asia kuin yksittäisen lapsen taito. Kyse on koko yhteisön taidosta ja siitä, miten mahdollistetaan osallistuminen ja ilmaisu myös kommunikoinnin apuvälineillä. Joskus on tärkeää muokata ympäristöä ja toimintaa, jotta kommunikoinnin apuvälinettä käyttävän lapsen tai nuoren on helpompi liittyä yhteiseen tekemiseen, kuten oppimistuokioon tai leikkiin.
Terapiapäätökset ja kouluun kiinnittymisen haasteet pinnalla
”Viime vuosina olen huomannut terapioiden päättyneen nuoremmilta lapsilta kuin aikaisemmin, jolloin esimerkiksi koulu on voinut kokea jääneensä tilanteessa yksin. Näihin tilanteisiin olemme tulleet tukemaan ja pohtineet yhdessä sitä, miten lapsen osallistumista ja vuorovaikutusta tuetaan”, Kaukomaa kertoo.
Terapiakontaktin jäädessä pois lapsen tai nuoren arjesta myös käytöksellä reagointi saattaa joskus lisääntyä. Tämä haastaa arkea ja vie energiaa oppimisesta ja osallistumisesta koulussa tai varhaiskasvatuksessa. Koululle tai varhaiskasvatusyksikölle on tällaisessa tilanteessa ollut hyvin tärkeää saada vahvistusta siitä, mikä olemassa oleva käytäntö jo toimii ja mistä suunnista voitaisiin lähteä ottamaan askelia eteenpäin.
Toinen ohjauskäynneillä toistuva teema on kouluun ja opetukseen kiinnittymisen haasteet. Lapselle on saatettu tehdä kattavat suunnitelmat ja saatu tukea terapiasta, mutta jostain syystä motivoitumisen ja opetukseen tai ryhmätoimintaan osallistumisen kanssa on vielä vaikeuksia. Tällöin Valterista lähdetään yhdessä koulun tai varhaiskasvatusyksikön kanssa pohtimaan sitä, mitä vielä olisi mahdollista tehdä ja miten voitaisiin toimia jatkossa.
”Aina voidaan löytää käyttämättömiä mahdollisuuksia, joita ei olisi ehkä osannut ajatellakaan kokeilevansa lapsen tai nuoren arjessa, ja joita yhteistyössä lähdetään kokeilemaan. Sitten kun aikaa on hetki kulunut ja kysymme, mitä ohjauskäynnistä jäi käteen, nousee esiin usein ratkaisevia asioita, jotka ovat helpottaneet koko ryhmän arkea”, Kaukomaa toteaa.
Miten yhteistyö jatkuu ohjauskäynnin jälkeen?
Ohjauskäynnin päätteeksi mietitään aina yhdessä sitä, oliko käynti riittävä helpottamaan kyseisen yksikön tai lapsen haasteita, vai tuntuuko koulun tai varhaiskasvatusyksikön henkilöstöstä siltä, että ohjausta olisi hyvä jatkaa. Ohjauskäyntien jatkuessa Valterissa jatketaan räätälöityä suunnittelua siitä, miten ohjausta olisi parhainta jatkaa niin ajallisesti kuin sisällöllisesti.
Ohjauskäynnille osallistuvien asiantuntijoiden kokoonpano voi vaihdella tarpeiden mukaan yhteistyön edetessä. Esimerkiksi ensimmäiselle käynnille voivat lähteä ohjaava opettaja ja psykologi, ja seuraavalla käynnillä mukaan voidaankin ottaa puheterapeutti. Tärkeintä on, että lapsen tai nuoren kokonaistilanne tulee riittävästi huomioitua ja tilannetta saadaan tarkasteltua kaikista tarvittavista näkökulmista.
Usein ohjauskäyntien päätteeksi kirjoitetaan myös yhdessä yhteenvedot, joilla edistetään edelleen paikallista moniammatillista yhteistyötä, jota kunnassa jo tehdään.
Varhain on parhain – mutta aina on oikea aika hakea apua
On tärkeää päästä vaikuttamaan mahdollisimman varhain esimerkiksi lapsen kehittyvään kommunikointiin, jottei ajan kanssa lapsi tai nuori opi toimintamalleja, joista täytyy myöhemmin oppia pois. Varhainen tuki myös mahdollistaa sen, että lapsi pääsee käsiksi kaikkeen kapasiteettiinsa ja oppimaan parhaansa mukaan.
”Toisaalta ikinähän mikään ovi ei ole suljettu. Vaikka kyse olisikin jo vanhemmasta lapsesta tai nuoresta, on edelleen keinoja tukea hänen vuorovaikutustaan, omaa ilmaisua ja osallistumista omassa lähiympäristössään. Vielä siis pystytään tekemään usein aika paljon, vaikka lapsi olisi jo vähän kasvanutkin”, Leinonen sanoo.
Ohjauskäyntejä tehdäänkin kaiken ikäisille, myös esimerkiksi murrosikäisille, joiden kehitysvaiheeseen kuuluu vielä voimakkaammin omaksi yksilökseen erottautuminen. On tärkeää kasvaa lapsen ja nuoren mukana niin, että hän pystyy entistä enemmän ilmaisemaan itseään myös mahdollisen kommunikoinnin apuvälineen kanssa.
”Jos nuorella ei ole keinoa ilmaista itseään, niin kyllä se jollain tavalla tulee ulos, esimerkiksi käytöksellä oireilulla. Joko sisäänpäin kääntyen tai reaktiivisesti ulospäin näkyen”, Kaukomaa kertoo.
Yhtä tärkeää on tukea lapsen arjen taitojen kehittymistä toiminnanohjauksella ja toiminnan suunnittelulla. Lapsen on hyvin tärkeää kyetä jollain keinolla kommunikoimaan omista tunteistaan, toiveistaan, tarpeistaan ja havainnoistaan sekä vastaavasti viestiä, milloin hänet on ymmärretty väärin. Mitä tahansa ohjausta lapsen tilanteeseen annetaankin, on tärkeää saada tuettua lapsen kokonaistoimintakykyä, osallistumista ja oppimista.
”Usein lapsen kasvaessa ympäristön vaatimuksetkin nousevat, ja samalla suurempi tarve tuelle voi koittaa vasta myöhemmin”, Leinonen sanoo.
Kaukomaa ja Leinonen kannustavat ottamaan matalalla kynnyksellä yhteyttä Valteriin, jos mieleen tulee pienikin asia, joka mietityttää lapsen tai nuoren oppimisessa ja arjen toiminnassa. Yhteydenoton jälkeen voidaan asiasta keskustella yleisellä tasolla sekä yhdessä miettiä, olisiko ohjauskäynti paikallaan.
Tiesitkö, että Valterilla on oma yksilöllisten kommunikointimateriaalien AACi-tuoteperhe, joka sisältää erilaisia kommunikointikansioita, sähköisiä kommunikointitaulustoja sekä toimintatauluja? Tutustu AACi-tuotteisiin täältä.
Voisivatko Valterin ammattilaiset auttaa teidän työ- tai kouluyhteisöänne oppimisen ja koulunkäynnin tuen asioissa tai varhaiskasvatuksen saralla? Lähetä meille viestiä yhteydenottolomakkeemme kautta, niin keskustellaan juuri teille sopivasta ratkaisusta.
