Blogi: Miten menee luokan aikuisilla?

Nykyisin luokassa työskentelee yhä useammin monia aikuisia; opettajia, koulunkäynninohjaajia ja muita ammattilaisia. Perinteinen yksin opettamisen kulttuuri on murtunut. OPS2016 kannustaa kouluja kehittämään yhteistoiminnallista toimintakulttuuria.

Jo 1980 -luvun alussa työskentelin samanaikaisopettajana yläkoulussa. Tuolloin yhteisopettajuuden käsite oli tuntematon. Jaoimme kollegojen kanssa oppilaita erilaisiin ryhmiin ja eriytimme opetusta, mutta ennen kaikkea saimme mahdollisuuden jakaa kokemuksiamme ja tukea toinen toisiamme. Yhdessä opettaminen ei siis ole mikään uusi asia, mutta sitä on Suomessa kehitetty ja tutkittu vasta aivan viime vuosina. Anna Rytivaaran väitöstutkimus 2013 osoitti, että jaettu opettajuus antaa opettajille enemmän keinoja luokanhallintaan kuin yksin opettaminen. Opettajat voivat esimerkiksi jakaa oppilaita joustavasti erilaisiin ryhmiin luokan sisällä.

Jos luokan aikuisten yhteistyö sujuu mutkattomasti, se heijastuu myönteisellä tavalla oppilaisiin. Avoin, ystävällinen ja kannustava vuorovaikutus mallintaa oppilaille hyvän kanssakäymisen tapaa ja rakentaa samalla koko luokan myönteistä ilmapiiriä. Oppimisen ilo lisääntyy. Aikuisilla on suuri vastuu luokan tunneilmastosta, koska heidän välinen kohtaamisen kulttuuri välittyy oppilaille suoraan. Aikuisten väliset eleet, katseet, äänensävyt ja ilmeet eivät ole merkityksettömiä oppilaiden sosiaalisen kasvun kannalta.

Parhaimmillaan yhteisopettajuus lisää opettajien voimavaroja, parantaa arvioinnin luotettavuutta, monipuolistaa työtapoja ja lisää oppilaiden saamaa varhaista tukea sekä antaa oppilaille enemmän osallistumisen mahdollisuuksia. Opettaja saattaa jäädä yksin esimerkiksi luokan työrauhakysymyksissä. Yhteisopettajuus voisi vähentää opettajien yksinäisyyden kokemuksia.

Joskus hyvään kanssakäymiseen on vielä matkaa. Mikä tällöin neuvoksi? Miten ottaa puheeksi yhteistyötä hiertävät asiat? Jotta yhteistyö voisi huomennakin jatkua, olemme helposti varovaisia ja piilotamme hankalat asiat maton alle. Harmituksen aste voi kasvaa kuin vierivä lumipallo ja luokkaan saattaa vähitellen kehittyä jännitteinen, teennäinen tai väkinäisen yhteistyön kulttuuri. Silloin kannattaa pysähtyä yhdessä miettimään tilannetta ja pyrkiä parantamaan yhteistyötä vaikkapa ulkopuolisen henkilön tuella. Usein aikuisten roolien selkiyttäminen sekä tehtäväkuvien ja vastuiden kirkastaminen lisää työn mutkatonta sujumista.

Onervassa on tuotettu Valteri -verkoston kehittämis- ja koulutushankkeessa Osallisuutta etsimässä yhteisopettajuudesta verkkoluento, joita voi käydä katsomassa tallenteena täältä. Kokeile yhteisopettajuutta, mikäli sinulla ei ole vielä siitä kokemuksia. Edetään pienin askelin ja opitaan yhdessä!

Ajankohtaista tietoa palveluistamme, koulutuksistamme, tutkimus- ja kehittämistyöstämme sekä muista kiinnostavista lasten ja nuorten oppimisen ja koulunkäynnin tukeen liittyvistä aiheista.

Tilaa uutiskirje

2 kommenttia artikkelissa “Blogi: Miten menee luokan aikuisilla?

  1. Hei Marjatta. Artikkelisi on hyvä ja kannustava. Opettajilla on vielä usein tapa työskennellä yksin. Siinä on varmasti arkuutta ottaa toinen opettaja luokkaan. Siinähän tulee näkyväksi oma työn tekemisen tapa. Tähän saattaa liittyä arkuutta tai pelokoa siihen olenko kyllin hyvä opettaja, osaanko hallita luokan työrauhaa jne.Hienoa, että tuot esille nuo runsaat positiviset asiat joita yhteisopettajuudesta seuraa. Opettajat tarvitsevat myös armollisuutta ja luottamusta työtovereiden suunnasta, jotta yhteisopettajuuteen uskalletaan antautua. Olemme enemmän yhdessä pätee myös tähän asiaan.

    1. Kiitos Anja hyvästä täydentävästä kommentista. Juuri näin on. Yhteistyö luokassa edellyttää luottamusta ja kykyä tunnistaa omat vahvuutensa mutta myös kehittämisen kohteensa. Työkaveri tukee ja rohkaisee. Erehtyminenkin on sallittua, muutenhan emme rohkene kokeilla mitään uutta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.