Kiinnyttävää kouluvuotta!

Muistan hyvin sen päivän, kun seisoin hämmentyneenä uuden koulun pihalla. Olin intoa täynnä, mutta samalla vähän peloissani. Entinen koulu oli ollut pienempi. Olin tuntenut kaikki oppilaat ja koulun aikuiset nimeltä. Olin tiennyt, kenen puoleen voin kääntyä, jos tarvitsen apua. Olin osannut liikkua koulussa ja lähiympäristössä itsenäisesti ja tiennyt, mistä mitäkin löytyy.

Nyt pää oli täynnä kysymyksiä. Miten minut otetaan uudessa koulussa vastaan? Miten opin muistamaan kaikki uudet ihmiset? Osaanko tarpeeksi, opinko uutta riittävän nopeasti? Entä, jos mokaan pahasti?

Kaikki sujui onneksi ihan hyvin. Minut otettiin lämpimästi vastaan ja toivotettiin tervetulleeksi. Kysymystulvaani vastattiin kärsivällisesti. Jos harhailin käytävällä eksyneen näköisenä, aina joku tuli kysymään: ”Minne olet menossa? Saatanko sinut?” Mokiakin sattui, mutta kukaan ei suuttunut, ainakaan kovin pahasti. En jäänyt vaikeidenkaan asioiden kanssa yksin. Tuli turvallinen olo. Aloin kiinnittyä uuteen kouluun.

Näin kävi viime talvena, kun vaihdoin työpaikkaa Valterin sisällä ja siirryin Mikkelistä Jyväskylään. Siirtymää toki helpotti, että olin jo valmiiksi Valteriin ja kouluympäristöön kiinni kasvanut. Tunsin työn merkitykselliseksi ja halusin panostaa siihen. Perheen tukikin oli kohdallaan. Puoliso ja koira lupasivat muuttaa perässä.

Kouluun kiinnittymisellä tarkoitetaan koulunkäynnin arvostamista, koulusta nauttimista, ahkerointia, koulussa viihtymistä ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta. Suomalaisten koulujen henkilöstö lienee sangen sitoutunutta ja kiinnittynyttä kouluun. Mutta entäs oppilaat?

Tutkija Tuomo Virtanen on selvittänyt väitöskirjassaan (2016) yläkoululaisten kiinnittymistä kouluun ja todennut, että sekin on meillä kokonaisuudessaan kohtuullisella tolalla. Kiinnittyminen on oppimisen välttämätön edellytys. Ilman ponnistelua, ympäristöltä saatua tukea ja koulun kokemista merkitykselliseksi opetussuunnitelman mukaista oppimista ei tapahdu.

Virtasen tutkimustulokset viittaavat kuitenkin siihen, että n. 5 % yläkoulun oppilaista on huonosti kouluun kiinnittyneitä. Heillä on riski kohdata vaikeuksia myös perusopetuksen jälkeen. Lohdullista on, että heikon kouluun kiinnittymisen riskissä olevat oppilaat voidaan tunnistaa ja heidän kouluun kiinnittymistään voidaan edistää. Erityisen tärkeää on opettaja-oppilassuhteissa ilmenevä tuen saaminen ja perheen antama tuki koulunkäynnille.

Näin kouluvuoden alkaessa meidän aikuisten on hyvä miettiä, miten tuemme jokaisen lapsen ja nuoren kiinnittymistä kouluun. Kannattaa lukea perusopetuksen opetussuunnitelman (OPS) ja uuden varhaiskasvatussuunnitelman (VASU) perusteet ja perehtyä arvopohjaan ajatuksen kanssa.

Ja muistetaan, että ihmislapsia olemme itse kukin. Lämmin ja arvostava kohtaaminen kuuluu kaikenikäisille!

Lisää aiheesta

Oppilaan kiinnittyminen kouluun / Tuomo Virtasen esitys Oppimisen Tuen Foorumissa 21.4.2017.