”Mulle kertyi paljon poissaoloja, opinnot eivät edenneet. Jouduin taistelemaan ihan vain jo sängystä ylös pääsemiseksi ja koulussa voin huonosti. Koin olevani ulkopuolinen eikä mulla ollut lähikoulussa kavereita. Ei vain koulu, vaan koko paikkakunta tuntui tukahduttavalta.”
Kun ohjaava opettaja Matti Salmela kohtasi kyseisen oppilaan ensimmäisen kerran, oli taustalla hankala ja pitkään jatkunut koulunkäynnin tilanne. Oppilaalla oli paljon poissaoloja, koulutyö ei ollut edennyt ja oppilas jäänyt suorituksissa ikäluokkaansa jälkeen.
– Oppilaan luokan aikuiset vaihtuivat lähikoulussa, niin opettajat kuin ohjaajat. Nopeasti voi käydä niin, ettei kukaan tiedä tai hallitse kokonaisuutta. Minun tehtäväni oli saada kokonaiskuva, ottaa koppi tilanteesta, että päästään yhdessä katsomaan, mitä lähdetään tilanteessa tekemään, Salmela muistelee parin vuoden takaista alkutilannetta.
Oppilaan, huoltajan ja koulun kanssa käytyjen keskusteluiden jälkeen sovittiin oppilaalle tukijakso Valterin toimipisteellä. Oppilaan koulunkäynnin rutiini kotipaikkakunnalla oli ollut rikkonainen. Tukijaksolla lukujärjestystä räätälöitiin. Luotiin selkeä struktuuri milloin ollaan ryhmän kanssa ja milloin aikuisen kanssa kahdestaan. Oppilaskodissa asuminen toi oppilaan arkipäiviin kaivattua rytmiä. Tukijakson aikana rakennettiin luottamusta ja yhdessä tekemistä oppilaan kanssa.
”Valteri-koulu tuntuu turvalliselta. Ei oppilaskodissa asuminenkaan paras ratkaisu ole, mutta ympäristön muutos auttoi moneen asiaan.”
– Tukijakson jälkeen oppilaalle haettiin koulupaikkaa Valteri-koulusta alkavalle syksylle. Oppilas palasi kevääksi omaan kouluunsa, mutta kevät oli hankala ja rikkonainen. Nykyään joustava oppilaaksiotto mahdollistaa sen, että oppilas voi aloittaa Valteri-koulussa myös kesken lukuvuoden, Salmela kertoo.
Minä osaan opiskella, minä pystyn oppimaan
”Ensimmäistä kertaa mulla oli tavoitteena saada peruskoulu suoritettua. Sain aloittaa opiskelun rauhalliseen tahtiin. Kun en pystynyt olla ryhmässä, sain tehdä tehtäviä omassa rauhassa ja pitää tarvittavan määrän taukoja.”
– Tällaisissa pitkissä koulupoissaoloissa on hyvä, että koulujen aikuiset pystyvät katsomaan tilannetta riittävällä tavalla sormien läpi. Aina ei ole realismia, että jokainen pikkuruinen suoritus ja asia saadaan kurottua, Salmela muistuttaa.
Valteri-koulussa oppilaalle tehtiin suorittamattomista opinnoista paketteja, joiden avulla opintoja saatiin kurottua kasaan. Opintojen eteneminen tehtiin myös konkreettiseksi ja näkyväksi oppilaalle.
– Pitkien poissaolojaksojen jälkeen on tärkeää luoda yhteyttä oppilaaseen ja auttaa kiinnittymään kouluun. Lähdin hienovaraisesti selvittämään oppilaan vahvuuksia ja mielenkiinnon kohteita sekä taitotasoa ja opiskelutaitoja. Sitä kautta pystyin auttamaan oppilasta alkuun ja kohti onnistumisen kokemuksia, erityisluokanopettaja Olga Toivanen kertoo luokka-arjesta.
Tärkeää on päästä vahvistamaan oppilaan omaa käsitystä itsestään oppijana. Pitkissä koulupoissaoloissa on voinut syntyä tilanteita, ettei oppilas usko itseensä.
– Tarpeeksi pienet askeleet ja tavoitteet saattoivat alkuun ja onnistumisista syntyi motivaatiota. Onnistuminen ja suoritus kerrallaan saimme luotua oppilaalle itselle uskoa siihen, että hän pystyy suorittamaan peruskoulun.
Opetussuunnitelma sallii onneksi vapauden suorittaa opintoja monella tavalla. Aluksi emme tehneet kirjatyöskentelyä lainkaan, vaan lähdin rakentamaan suorituksia oppilaan vahvuuksia, kuten taiteellista puolta, hyödyntäen. Lopulta mukaan tulivat myös oppikirjat, itsenäiset tehtävät ja kokeiden suorittaminen. Oli hienoa seurata oppilaan edistymistä ja kuinka hän alkoi tuoda upeita vahvuuksiaan esille, Toivanen kertoo opintojen alusta Valterissa.
”Tarvitsin omaa tilaa ja rauhaa ja sitä mulle annettiin. Sain kuitenkin tehtyä ensimmäisen lukuvuoden aikana lähes kaikki 7. ja 8. luokan opinnot. Tänä lukuvuonna suoritan loput peruskoulun opinnot.”
Turvallinen ja hyväksyvä oppimisympäristö
Valterissa työskentelevät eri alojen aikuiset loivat turvallisuutta oppilaan ympärille ja auttoivat kouluun kiinnittymisessä. Eri aikuisiin muodostui positiivisten kokemuksien kautta vuorovaikutusta ja uusia ihmissuhteita. Uudessa ympäristössä ei myöskään ollut oppilaan aikaisempaa historiaa painolastina.
”Sain rakentaa itseni uudestaan.”
– Vaikeaa elämäntilannetta elävän oppilaan kiinnostuksen ja motivaation herätteleminen voi joskus olla hankalaa. Olen hyväksynyt sen, että opettajana joskus riittää, että olen läsnä ja vierellä kulkija. Hyvissä hetkissä oppilaalta voi vaatia enemmän. Omassa työssäni on auttanut se, ettei työtä tarvitse tehdä yksin. Oppilaan ympärillä on muitakin aikuisia ja ammattilaisia. Opettajan ei tarvitse tietää kaikkea, Toivanen pohtii.
Pienet kokemukset ja asiat voivat jo luoda turvallista ympäristöä: arjen vuorovaikutustilanteet, kohtaamiset, kuulluksi tuleminen. Oppilaan ensimmäinen ja toteutunut toive uudessa luokassa oli saada istua takarivissä, sillä omassa koulussa istumapaikka oli useimmiten perusteltu eturiviin tuen tarpeeseen vedoten.
”Pääsin viime vuonna oppilaskunnan hallitukseen. Olisin jo omassa lähikoulussani halunnut olla osa oppilaskuntaa. Oli ihanaa järjestää tapahtumia ja hauskoja yllätyksiä muille oppilaille.”
Joustamista ja luovia järjestelyitä
Pelkkää menestystarinaa arki harvoin on. Huonompina päivinä opetusta on pyritty järjestämään tilanteen tarvitsemalla tavalla. Jos ryhmässä opiskelu on tuntunut vaikealta, on järjestetty sermillä luokan takatilaan tai ulkopuolelle oma rauhallinen työskentelytila. Huonoina päivinä ja kausina myös aikuisen tuki korostuu ja omaa rauhaa ja taukoja saatetaan tarvita hyviä koulupäiviä enemmän. Tavoitteita lasketaan ja joustavat ratkaisut koulunkäynnissä ja opiskelussa korostuvat. Esimerkiksi koulupäiviä voidaan lyhentää ja tehtävissä aikuinen voi toimia opiskeltavan tekstin lukijana ja vastausten kirjaajana.
”Tänä lukuvuonna olen voinut huonommin kuin viime vuonna. Olen saanut enemmän aikuisen apua tehtävissä ja mua on kuunneltu, kun olen tarvinnut omaa tilaa. Tänä vuonna mua on auttanut myös lyhennetty koulupäivä. Tuun aamuisin kouluun vasta klo 10.”
Osaamista voi näyttää monella eri tavalla. Kokeita voi tehdä suullisesti, oppiaineiden sisältöjä voidaan suorittaa vaikka esitelmänä tehtävien sijaan. Erityisjärjestelyt vaativat opettajiltakin luovuutta ja resursseja, mutta usein vaiva palkitaan.
”Olen ylpeä itsestäni, koska olen kaikesta huolimatta käynyt koulua ja saan peruskoulun suoritettua.”
– Kyllä minä vielä kesäkuussa jännitän jokaisen ysiluokkalaiseni puolesta, mihin kouluun he pääsevät, Toivanen naurahtaa.
Valteri onnittelee jokaista opinnoissaan edennyttä, itsensä voittanutta ja peruskoulunsa tänä keväänä päättävää!
Artikkelin lainaukset ovat 17-vuotiaan oppilaan omia, mutta emme oppilaan oman edun vuoksi julkaise artikkelissa hänen nimiään tai tunnistettavia tietoja.
