Avaimet haastavaan käyttäytymiseen täytyy löytää yhdessä

Kumpi meistä on joustavampi muuttumaan: koulu opetusjärjestelyissä, äidit ja isät arjen toimintatavoissa vai tuen tarpeessa oleva lapsi tai nuori? Voimme pohtia, onko oppilaan muututtava, jotta hän voi käydä koulua; mentävä terapiaan, jotta ei käyttäytyisi haastavasti. Vai olisiko sittenkin meidän aikuisten muutettava hänen ympärillään olevaa koulun, iltapäivätoiminnan ja kodin ympäristöä sellaiseksi, ettei lapselle tai nuorelle tule tarvetta toimia haastavasti?

Montaa tekijää voidaan muuttaa

Pitkään haastavan käyttäytymisen kanssa toimineina me ajattelemme, että meidän aikuisten on joustettava ja muokattava asioita niin, että ne mahdollistavat lapsen tai nuoren oppimisen siinä ympäristössä, missä hän elää.

Mitä meidän pitäisi käytännössä tehdä? Millaisia asioita voimme muokata?  Nämä ovat jokaisen lapsen ja nuoren kohdalla erikseen harkittavia. Ne voivat liittyä esimerkiksi rakenteisiin, kommunikaatioon, oman erilaisuuden käsittelyyn tai aistien ali- ja yliherkkyyksiin.

Ohjeet ja toivotut toimintamallit menevät usein paremmin perille visualisoimalla kuin puhumalla. Tarvitaan siis kuvia, kirjoittamista sekä piirtämistä. Kuuloaistin kautta kuormittuminen taas voi helpottua vaikkapa kuulosuojaimia käyttämällä.

Sukelletaan pintaa syvemmälle

Merkityksellistä on ottaa vastuu niistä lapsista ja nuorista kenen kanssa toimii. Unohtaa ajatus poislähettämisestä jonnekin, jossa joku tekee jotakin. Kun yhdessä mietimme, että miksi lapsi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, niin löydämme usein yhteisen näkemyksen siitä, mitä voimme muuttaa.

Puhumme mielellään jäävuoriteoriasta. Niin kauan kuin pohdimme vain näkyvää käyttäytymistä, mutta emme käyttäytymiseen johtavia syitä, ei keinoja löydy. Keinoja alkaa löytyä runsaasti niin työyhteisöissä kuin kotonakin, kun lähdemme visualisoimaan jäävuorta ja sitä, miksi lapsi toimii niin kuin toimii.

Syyllistäminen ei johda ratkaisuihin

On tärkeää, ettei haeta syyllisiä, vaan etsitään ratkaisuja, joilla vähentää tarvetta haastavaan käyttäytymiseen. Jos mennään syytösten tielle, niin ratkaisua on mahdoton löytää. Kukaan ei myöskään vanhempana halua olla ”syytettyjen penkillä” kuuntelemassa, mitä lapseni on taas tänään tehnyt. Mutta jokainen vanhempi haluaa olla mukana miettimässä keinoja, jotka auttavat haastavan käyttäytymisen vähentämisessä.

Olemme molemmat autismikirjon ohjaavia opettajia. Tässä työssä olemme saaneet olla mukana auttamassa montaa lasta ja nuorta, joilla on haastavaa käyttäytymistä. Isolla osalla heistä on autismikirjoa, mutta monella on myös muita neuropsykiatrisia häiriöitä. Olemme kouluttaneet haastavasta käyttäytymisestä luokanopettajia, erityisopettajia, varhaiskasvattajia, ohjaajia ja terapeutteja.

Haastavan käyttäytymisen miettiminen ei koskaan ole läpihuutojuttu, vaan pohdinnan ja miettimisen tuloksena tähdätään haastavan käyttäytymisen vähentämiseen tai ennaltaehkäisyyn. Tätä yhteistä työtä olemme saaneet tehdä työksemme ja se on tuntunut mielekkäältä. Etsitään ja löydetään keinoja – jokainen tahollaan!

Tervetuloa kuuntelemaan esitystämme vaativasta erityisestä tuesta ja Valterista Autismin talvipäiville la 10.2.2018  klo 13 – 14 Areena Oulun Ballroomiin!

Ajankohtaista tietoa palveluistamme, koulutuksistamme, tutkimus- ja kehittämistyöstämme sekä muista kiinnostavista lasten ja nuorten oppimisen ja koulunkäynnin tukeen liittyvistä aiheista.

Tilaa uutiskirje

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.