Kuuntele podcast täältä.

Tekstivastine:

Tero Kujala: Hei. Olen ohjaava opettaja Tero Kujala Oppimis- ja ohjauskeskus Valterista. Ohjaavana opettajana suurin osa työstäni suuntautuu autismikirjon oppilaiden lähikouluihin. Pyyntö ohjauskäynnille tulee useimmiten tilanteessa, jossa oppilaan koulunkäynnin pulmat ovat jo hyvinkin vahvat. Ollaan niin sanotusti solmussa. Mitä tulisi tehdä, mikä auttaisi arjessa? Huoli koulussa ja kotona on suuri. Seuraavaksi kerron teille kokemuksiani onnistuneista ohjauskäynneistä.

Omassa työotteessani osallistan vahvasti mukaan oppilaan huoltajat ja koulun lähiaikuiset jo ennen varsinaista käyntiäni. Näin kaikki kokevat tulleensa kuulluksi. Soittaminen usein myös niin sanotusti pehmentää tuloani esimerkiksi tilanteissa, joissa koulun ja kodin näkemykset poikkeavat toisistaan. Ohjauskäynnin toteutuksen suhteen olennaista on seurata oppilaan koulupäivää hyvin kokonaisvaltaisesti. On tärkeää arvioida oppilaan toimintakykyä oppimisympäristössään ja vastaavasti oppimisympäristön toimintakykyä tukea oppilasta. Ohjauskäynnin päätämme ohjauspalaveriin, jossa on mukana oppilas kykyjensä mukaisesti, huoltajat, koulun opettaja tai opettajia, usein myös ohjaaja.

Autismikirjon lapsien ja nuorien yksilölliset vahvuudet ja tarpeet ovat hyvin moninaiset. Tavoitteeni onkin vahvistaa tietämystä autismikirjon häiriön yksilöllisistä vaikutuksista oppilaaseen. Esimerkiksi tieto oppilaan herkkyydestä kuormittumiseen ja stressiin ja tätä kautta toimintakyvyn heikkenemiseen avaa hyvin usein koulun lähiaikuisille ja vanhemmillekin arjen haasteiden syitä. Näiden oivallusten kautta pääsemme yhteisesti kohti tavoitettamme: yksilöllisiä tukitoimia kouluarjen tilanteisiin.

Ohjauspalaverin koen erityisen onnistuneeksi, kun osallistujat yhteisen keskustelun pohjalta alkavat pohtia tukitoimia oppilaan tueksi. Esimerkiksi opettaja ja ohjaaja miettivät, voisiko oppitunnin kulun vahvempi ennakointi ja jäsentäminen vahvistaa oppilaan itseohjautuvuutta. Tai miten voimme vähentää aistikuormitusta päivän aikana, miten välitunnit ja ruokailutilanteet? Tunteiden aiheuttamien toimintojen säätely ja vuorovaikutustilanteet ovat usein päällimmäisinä huolenaiheina.

Eräs opettaja kertoi, että oppilaiden vaikeassa tilanteessa hän opettajana ymmärsi antaa oppilaille tilaa ja aikaa. Ja se toimi. Jokaisella opettajalla on varmasti käytössään toimivia keinoja. Usein näitä yhteisesti tarkentamalla ja yksilöllistämällä tuen vaikuttavuus vahvistuu. Onnistumisten kokemusten vahvistaminen onkin tärkeä osa ohjauskäyntiä. Oppilaan oma kokemus on merkityksellinen. Hyvin muistuu mieleeni tilanne, jossa oppilas sanoi pitävänsä opettajastaan, koska opettaja puhuu lyhyesti ja terävästi. Sama oppilas kertoi myös, että kokeen jälkeen hän ei kestä kuunnella mitään ääntä tai olla lähellä muita ihmisiä. Tähän opettaja heti reagoi ja sopi ajasta ja tilasta, jossa oppilas voi levätä kokeen jälkeen.

Hyvin muistan myös opettajan, jolla ei ollut aiempaa kokemusta autismikirjon oppilaista. Hänen kokemuksensa omasta onnistumisestaan tiivistyy toteamukseen: “yhteinen arki alkoi sujua, kun oppilas ymmärsi, että hän opettajana ymmärtää tätä oppilasta”. Tämä kertoo hienosti siitä, kuinka oppilaan tuntemuksen ja ymmärryksen kautta voimme tukea oppilasta kouluarjessa. Oppilaan hyvinvointi ja hyvä fiilis ovat varmasti meille kaikille tärkeitä. Tähän pyrimme.

Lataa maksuton opas