Paikallinen tukijakso

Kuuntele podcast täältä.

Tekstivastine:

Elina: Tervetuloa Elinan ja Veeran ohjauskäynti-podcastiin. Tällä kertaa me tosiaan puhutaan paikallisesta jaksopalvelusta eli ei varsinaisesti ohjauskäynnistä, mutta paikallinen jaksopalveluhan on tämmönen saman tyyppinen oppilaan omaan lähikouluun suuntautuva konsultatiivinen käynti. Ja tää oppilas oli meillä Valterissa tukijaksolla ja senkin takia sitten se oli tämmönen paikallinen jaksopalvelu sen tukijakson jälkeen. Ja tämmösen käynnin vois tietenkin toteuttaa myös ohjauskäyntinä. Ja mä oon siis Elina Vierimaa ja psykologina täällä Valteri Mikaelissa ja kanssani täällä...

Veera: Pitkäsen Veera, ohjaava opettaja. Ja meillä tosissaan oli tää tämmönen tukijakso-oppilas, joka oli ollu meillä muutaman viikon täällä meillä Mikaelissa tukijaksolla. Ja tän tukijakson tavoitteena oli sopivien tukimuotojen arvioiminen ja suunnittelu. Ja tän tukijakson jälkeen me tehtiin paikallisia jaksopalveluja sen oppilaan omaan kouluun. Ja useinhan ja tässäkin tapauksessa tarkotuksena oli tämmösten hyväks havaittujen tukimuotojen juurruttaminen oppilaan sinne omaan lähiympäristöön.

Elina: Joo. Ja tota tässä meidän kyseisellä käynnillä, mistä tänään puhutaan, niin erityisesti tarkoituksena oli niille oppilaan omille luokkakavereille kertoa tän oppilaan erityispiirteistä eli tässä tapauksessa autismin kirjon ominaisuuksista ja niistä tuen tarpeista, mitä sitten hän tarvitsee.

Veera: Joo ja siinä oli myös nää koulun aikuiset, ehkä oli vähän hämmentyneitä siitä, että et miten tästä autismin kirjosta ja oppilaan vaikeuksista ja haasteista ja tavallaan myös tuen muodoista, niin vois puhua myös niille muille sen luokan oppilaille.

Elina: Joo, kyllä. Eli semmosta yleistä ymmärrystä sinne yhteisöön toivottiin. Ja oppilas itse ja hänen vanhempansa kyllä myöskin kovasti toivo, että sinne sais apua, siihen luokkakavereille asiasta kertomiseen.

Veera: Joo ja me vahvasti tuotiin esille myös sitä, että tämmönen autismin kirjon oppilas tai joku muukin, niin voi tarvita näitä erityisjärjestelyitä. Ja tavallaan painotettiin sitä, että se ei oo millään lailla epäreiluu elikkä siihen koko yhteisöön sitä ymmärtämistä tästä tästä asiasta, jos tuen tarvetta on, niin sitten voidaan tehä erityisjärjestelyitä.

Elina: Ja meillä taitaa täällä kyllä olla semmonen kokemus, että oppilaat harvoin kokee sitä millään lailla epäreiluksi, kunhan se asia on kerrottu selvästi ja perusteltu, että miksi semmoisia erityisjärjestelyitä tarvitaan. Ja se oli varmaan se yks merkittävä tavoite tässä meidän käynnillä.

Veera: Kyllä.

Elina: Ja sittenhän saman käynnin aikana, niin me kutsuttiin myös kaikki oppilaan kanssa työskentelevät aikuiset koolle ja keskusteltiin niistä autismikirjon erityispiirteistä ja kyseisen oppilaan tuen tarpeesta sitten sillä porukalla. Ja pitäiskö meidän käydä läpi vähän ihan sitä, että minkälainen se käynti oli, et mitä siinä tapahtu ja minkälainen se tunti oli, mikä me sit niille luokkakavereille ja tälle tietenkin oppilaalle itselleen pidettiin?

Veera: Joo. Eli me ihan alkuun, niin mallinnettiin sitä tuntistruktuuria ja otettiin siihen sellanen visuaalinen tuki mukaan, elikkä ihan taululle piirrettiin ja kirjoitettiin se, että mitä tänään tapahtuu. Että ihmiset ovat erilaisia ja että meillä on tarkoitus keskustella siitä. Ja sitten, että puhutaan vähän vahvuuksista ja myös niistä asioista, jotka on meille hankalia. Ja myös siitä, mitä tää autismikirjo tarkottaa.

Elina: Joo ja minkälaista tukea sitten autismikirjo-oppilas koulussa aikuisten suunnalta tarvitsee. Joo. Me alotettiin semmosella vahvuuskorttityöskentelyllä, että oppilaat sai valita toinen toisilleen vahvuuskorteista semmosia sopivia vahvuuksia. Ja sen jälkeen me jatkettiin siihen niin kun heikkoustyöskentelyyn.

Veera: Kyllä.

Elina: Eli juteltiin siitä, että kaikilla ihmisillä, kun kaikilla meillä on niitä vahvuuksia, niin kaikilla on myös heikkouksia. Ja sitähän me vähän mallinnettiin siinä, että kyllä aikuisillakin on niitä heikkouksia. Mitäs ne sun heikkoudet olikaan Veera?

Veera: Mä taisin tässä kertoo siitä, että mulla on vähän syömisen kanssa semmosia ongelmia, että on tiettyjä ruoka-aineita tai itseasiassa aika moniakin eri ruoka-aineita, joita on vähän hankala syödä. Ja miten siihen vaikuttaa se koostumus ja väri tai maku. Ja sitä kautta sitten sitä, että mullakin aikuisena on vielä ihan haasteita.

 

 

Elina: Joo. Ja mää kerroin semmosen muiston musiikintunneilta peruskouluajoilta, että mulle oli kauheen vaikeeta tunnistaa musiikkikappaleista, että mitä soittimia siellä milloinkin kuuluu, että se ei ollu mulle ollenkaan helppoo. Ja kun me oltiin tällä lailla vähän pohjustettu,  niin sit me jaettiin jokaiselle oppilaalle kolme post it -lappua ja pyydettiin heitä siihen kirjoittamaan jokaiselle lapulle yhen semmosen oman heikkouden, liittyen kouluun tai harrastuksiin tai kotielämään. Ja sit he sai tuua ne laput meille ja me vielä kirjotettiin ne taululle eli tää oli semmonen niin kun nimetön systeemi, et sit siellä taululla luki semmosia asioita, mitkä voi olla ihmisille hankalia ja niistä sit keskusteltiin. Ja tää kaikki suju minusta aivan ihanan hyvässä hengessä siinä luokassa.

Veera: Oli kyllä. Ne kaikki oppilaat jotenkin osallistu siihen ja jokaiselta löyty jotenkin. Siellä oli ihan hellyttäviäkin.

Elina: Oli.

Veera: Et joku matematiikan kertolaskut ja muut.

Elina: Joo. Ja tosi monipuolisesti, et ne ei liittyny pelkästään kouluaineisiinkaan. Ja sitten me kerrottiin siitä autismikirjosta sillä lailla iälle sopivalla tavalla. Käytettiin kuvallista materiaalia tuolta netistä ja videoita vähän selittämään, et mistä on kyse ja sitten kerrottiin aistien yli- ja aliherkkyyksistä, puhuttiin.

Veera: Kyllä. Ja sä taisit piirtää ihan aivot sinne taululle ja kertoa ...

Elina: Totta kai.

Veera: Siitä myös.

Elina: Joo, että ihan aivotasolla aivot toimii vähän eri lailla ja siitäkin johtuu se, että on niitä erityispiirteitä. Ja sit me kuvattiin sitä, et minkälaista tukea sitten autismikirjon oppilas tarvii koulussa, että voi olla sitten juuri näistä piirteistä johtuvia erityisjärjestelyjä käytössä. Ja korostettiin sitä, et se tuki tulee nimenomaan aikuisten suunnalta, et koulun aikuiset järjestää sitä tukea. Ja vielä tunnin lopuksi, niin tehtiin rentoutumisharjoitus yhteisesti.

Veera: Kyllä. Ja tota tää tuntisuunnitelma oli käyty etukäteen oppilaan kanssa. Sä Elina kävit sen oppilaan kanssa ihan kahden kesken sen.

Elina: Joo.

Veera: Mä lähetin tän tuntisuunnitelman vanhemmalle, vanhemmille sähköpostitse sekä opettajille sähköpostitse ihan vaan ennakkoon läpi, että he tiesivät myös siitä, että mistä me jutellaan. Ja tosi tärkeetä oli se, että se oppilas tietää itte ja hyväksyy sen, että mitä asioita me siellä kerrotaan, sillä tää oppilas oli itte paikalla koko ajan ja osallistu siihen tuntiin samalla lailla kuin muutkin.

Elina: Joo ja kyllä siellä todella puhuttiin juuri oppilaan luvalla ihan, että hänellä on näitä erityispiirteitä eli sillä lailla se oli ihan semmosta avointa, se keskustelu. No mitäs hyötyä tästä oli?

Veera: No mä ajattelen, että ne oppilaat kyllä ymmärs, että minkä takia joillakin on käytössä tämmösiä erityisjärjestelyjä. Ja lisäks ne kyllä sai hyvin tietoo siitä autismikirjon moninaisuudesta. Ja mä luulen, että oli tosi tärkee myös tälle oppilaalle itelleen, että hän sai myös ymmärrystä niistä omista piirteistä ja tukea siihen, että näitä avattiin myös muille.

Elina: Joo ja sitten kun työntekijöiden se konsultaatio-osio taas, niin minusta se oli taas hyvä, kun päästiinkin yhtä aikaa puhumaan kaikkien tän oppilaan kanssa työskentelevien työntekijöiden kesken niistä tukijärjestelyistä. Että tosi hyvä mieli ainakin itelle jäi tästä käynnistä.

Veera: Sama juttu.

Elina: Olispa ihana tehdä tämmöstä vastaavanlaista, että ohjauskäyntinä mun mielestä ihan samanlaisen pystys kyllä hyvinkin toteuttamaan.

Veera: Kyllä. Tää oli, mä uskon, että tää oli sekä oppilaan että hänen perheensä ja myös sen kouluyhteisön kannalta, niin tosi hyödyllinen käyntikerta.

Elina: Kiitos Veera, kun olit mun kanssa tästä juttelemassa. Tää oli mukava palata näihin muistoihin.

Veera: Kiitos itsellesi Elina.