Kehityksellistä kielihäiriötä, DLD (Developmental Language Disorder) on Suomessa aiemmin kutsuttu kielelliseksi erityisvaikeudeksi (SLI) ja dysfasiaksi. Arkikielessä puhutaan usein kielihäiriöisistä lapsista. Kehityksellisen kielihäiriön oirekuva muuttuu kehityksen ja iän myötä. Kielelliset vaikeudet voivat olla myös osa muita, laaja-alaisempia ja monimuotoisempia vaikeuksia.
Kielelliset vaikeudet
Kielelliset vaikeudet ilmenevät puheen ja kielen ymmärtämisessä ja tuottamisessa. Ilmenemismuodot vaihtelevat yksilöllisesti vaikeusasteeltaan ja laajuudeltaan kielen eri osa-alueilla. Vaikeudet voivat näkyä esimerkiksi:
- Äänteiden havaitsemisessa ja tuottamisessa
- Sanojen ja lauseiden muodostamisessa
- Sanojen ja ilmaisujen merkitysten ymmärtämisessä
- Kielen käyttötaidoissa erilaisissa vuorovaikutustilanteissa.
Kehityksellinen kielihäiriö
Kehityksellisellä kielihäiriöllä tarkoitetaan kielen kehityksen häiriötä, joka vaikuttaa laaja-alaisesti lapsen tai nuoren toimintakykyyn, osallistumiseen ja vuorovaikutukseen. Lapsen kielellinen toimintakyky ei kehity iän ja muun kognitiivisen kehityksen mukaisesti. Määritelmän mukaisesti lapsen ei-kielellisten taitojen edellytetään olevan kielellisiä taitoja selvästi paremmat.
Kielellisten vaikeuksien ilmeneminen varhaiskasvatuksessa, esi– ja perusopetuksessa
Kielellisiin vaikeuksiin liittyy usein muita kehityksen ongelmia, joista yleisimpiä ovat motoriikan kehityshäiriöt sekä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöt. Etenkin kielen ymmärtämiseen ja tuottamiseen liittyvät ongelmat saattavat ilmetä myös käytöshäiriöinä. Koulussa kielelliset vaikeudet näkyvät tavallisimmin lukemisen ja kirjoittamisen, matematiikan ja vieraiden kielten oppimisvaikeuksina. Lukemisen ja luetun ymmärtämisen vaikeudet taas hankaloittavat edelleen tiedonhakua ja lukemalla oppimista. Nämä vaikeudet korostuvat erityisesti lukuaineissa perusopetuksessa.
Kielelliset vaikeudet vaikuttavat monella tavalla toimintakykyyn, osallistumiseen, vuorovaikutukseen ja oppimiseen.
Kielihäiriöisen lapsen tukeminen
Huoli lapsen kielen kehityksestä voi herätä huoltajilla, neuvolassa tai varhaiskasvatuksessa. Diagnosointi edellyttää tutkimuksia ja seurantaa joko perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa riippuen kielellisten vaikeuksien tasosta. Tukitoimenpiteet tulisi kuitenkin aloittaa mahdollisimman varhain, heti kun epäily tai huoli herää lapsen lähiympäristössä. Näitä tukitoimenpiteitä voivat olla huoltajien ohjaaminen, puhetta tukevat ja korvaavat kommunikaatiomenetelmät arjessa ja yksilöllinen puheterapia. Oppimis– ja ohjauskeskus Valteri tukee kuntien tarjoamia palveluja ja toimii yhteistyössä eri tahojen kanssa.
Keskeisiä palvelumuotojamme kielellisiin vaikeuksiin liittyen ovat:
Lisäksi tuotamme materiaalia – tietoa, työvälineitä ja menetelmiä – tuen suunnitteluun ja toteuttamiseen.
https://www.valteri.fi/puoti/
https://www.voppi.fi/kieli/