Toimintakulttuuriin vaikuttaminen kouluväen toimilla

Koulun toimintakulttuuri vaikuttaa oppimisen ja koulunkäynnin ilmapiiriin. Siksi koulun toimintakulttuurin sisältöä ja toimivuutta on hyvä tarkastella aika ajoin. Huoltajilta ja oppilailta tulee arvokasta palautetta toimintakulttuurin tilan arvioimiseksi. Myös opetushenkilöstön yhteistyö muiden koulujen ja koulun ulkopuolisten kollegojen kanssa auttaa peilaamaan oman koulun käytänteitä ja ilmapiiriä. Koulussa käyvät vierailijat ovat niin ikään hyviä arvioijia. Siksi esimerkiksi harjoittelijoiden näkemyksiä sekä koulun toimintakulttuurin näyttäytyvistä vahvuuksista että kehittämiskohteista kannattaa kysyä.

Toimintakulttuuri

Koulun toimintakulttuuri pitää sisällään koulun käytänteitä ja rakenteita. Toimintakulttuuri on olennainen tekijä kaikkien oppilaiden osallisuuden edistämisessä ja osallisuuden kokemuksen syntymisessä. Toimintakulttuuri kertoo kaikista koulun näkyvistä ja näkymättömistä tapahtumista. Siksi toimintakulttuuriin voi vaikuttaa pienillä ja suurilla teoilla, yhteisön eri monikerroksiset vuorovaikutustilanteet ja kohtaamiset huomioiden.

Mahdollisuus vaikuttaa ja toimia on suomalaisessa koululaitoksessa suuri. Resurssit ja säädökset luovat vain kehyksen, mutta tekemisen määrää ja muotoa voimme säädellä valtavasti. Aika ajoin voi itseltään rahapulaankin vedotessa kysyä aidon kysymyksen: Piiloudunko nyt joltain tärkeältä vai mitä oikeasti voin tehdä käytettävissä olevalla työajallani? Omaa, uusiutuvaa tapaa tehdä työtä voi tarkastella siitäkin näkökulmasta, kuinka kohdennettuja valintoja pyrkii tekemään toimintakulttuurin tukemiseksi ja edistämiseksi tähtäävien toimien eteen. Asenne, aikomus ja ryhtyminen johdattelevat toimeksipanon ja edistymisen tielle.

Vuorovaikutus toimintakulttuurin osana

Vuorovaikutteisuus sekä yhteistyö koulun sisällä ja ulospäin ovat koulun toimintakulttuurissa jatkuvasti läsnä. Avoimuuteen tähtäävä vuorovaikutus luo hyvät edellytykset yhteistyölle koulun sisällä, huoltajien kanssa ja keskeisten sidosryhmien kesken. Tällä tavoin koulun toiminnasta osalliset tietävät, missä mennään, mitä on meneillään ja mitä tulollaan. Näin muutkin aikuiset kuin opetushenkilöstö voivat olla osaltaan tukemassa oppilaiden koulutyötä ja osallisuutta. Tämän lantin toisena puolena on pitää yllä rajoja. Koululla on oikeus päättää koulutyöhön kuuluvista asioista parhaaksi katsomallaan tavalla ja tehdä koulunpidosta omannäköistään. Rehtorin merkitys koulun rajoja puolustavana puskurina on suuri. Nämä rajat liittyvät erityisesti yhteydenpitoon liittyvään ajankohtaan, koulun tehtäväksi kuuluviin asioihin ja yksittäisen opettajan työroolin mukaisiin vastuisiin ja velvollisuuksiin. Hieman kärjistetysti voi esimerkinomaisesti kysyä, mitä sellaista koululle kuuluvaa asiaa oppilaalle voi tapahtua, että opettajan tarvitsisi tietää se juuri ennen nukkumaan menoa vai ehtiikö hän kuulla sen hyvin nukutun yön jälkeen aamulla? Esimerkin voima näyttäytyy siinä, millaisia asioita aikuiset haluavat oppilaiden omaksuvan koulunpidon arjesta. Vaikka opettaja on vapaa ilmaisemaan persoonaansa, hän samalla myös viestii arvomaailmaansa sillä. Koulussa toimivien aikuisten oma uteliaisuus uusiin asioihin ja kiinnostus oppilaiden kokemuksista ruokkivat oppivaa yhteisöä. Siksipä valittu kielenkäyttö ja suhtautumistapa heijastuvat oppilaisiin muodostaen kasvatuksellisen kehyksen oppilailta odotetulle toiminnalle. Koulussa toimivat aikuiset välittävät arvoperustaa omalla käyttäytymisellään. Kiitos, anteeksi ja hyvää huomenta tulevat oppilaiden sanavarastoon aikuisten antaman mallin kautta.

Hyvinvointi rakentaa toimintakulttuuria

Hyvinvoiva koulu pitää sisällään hyvinvoivien lasten lisäksi myös hyvinvoivat, turvallisuutta ja ennustettavuutta huokuvat aikuiset. Kansankynttilä-ajatus toteutuu vielä nykyisinkin siinä mielessä, että opettaja on roolinsa monipuolistumisen lisäksi edelleen esikuva aikuiseksi kasvamisessa oppilailleen. Missä määrin opettajalla on koulussa ja työtehtävissään lupa tuoda esiin henkilökohtaisia ideologioitaan ja viestittää käyttäytymisellään esimerkiksi jonkin alakulttuurin sanomaa? Vai tulisiko opettajan pyrkiä työroolissaan mahdollisimman neutraaliin ilmaisuun ja käyttäytymisen ilmentymiin, jotta yhdenkään lapsen ei tarvitsisi häkeltyä totutusta toisin toimimisesta? Tietty opettajuuden muotti tuonee oppilaillekin turvaa ja selkeyttä. Työyhteisötasolla voidaan olla tukemassa ”neutraalia” opettajuutta, jos se katsotaan yhteiseksi tavoiteltavaksi asiaksi. Samalla tavoin voidaan määritellä koululaisen roolia siitä, mikä on sopivaa koulukäyttäytymistä.  Kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia, mutta kaikkien voidaan edellyttää käyttäytyvän yleisesti hyväksyttyjen sääntöjen mukaan. Nämä säännöt opitaan konkreettisissa tilanteissa tapahtuvalla ohjauksella ja aikuisten esimerkin kautta.

Oppilaiden ja aikuisten hyvinvointiin vaikuttaminen voi olla ruumiin tai sielun ravintoa. Koululla on merkittävä tukijan rooli siinä, että oppija voi vaikka minkälaisista olosuhteistaan huolimatta parantaa toimintakykyään ja mahdollisuuksiaan elinympäristössään. Yhteisöllisesti kannattaa panostaa asioihin, jotka tuottavat hyvää oloa. Rauhallisen ilmapiirin luominen ja olennaiseen keskittyminen lisäävät hyvinvointia. Hidastamalla tahtia aina kuin voi, luodaan kasvun rauhaa nyky-yhteiskunnan monivirikkeisessä maailmassa kasvaville oppilaille. Koulussa toimivat aikuiset saavat valtavasti mainoksia ja houkutuksia erilaisiin toimintoihin, mutta heillä on merkittävä työ toimia suodattimina ja valikoida toteutukseen asti menevää tai koulunpidon kannalta tarkoituksenmukaista sisältöä. Yhteisöllinen impulssikontrolli suojelee koulun toimintakulttuuria rönsyilemästä epäolennaisuuksiin. Opetushenkilöstö rehtorin johdolla on vastuussa siitä, ettei mopo lähde keulimaan liian monesta asiasta innostuen.

Ohjaus koskettaa oppilaita ja aikuisia

Oppilaiden motivaatiota pidetään yllä käyttämällä monipuolisia työtapoja. Opittavat asiat ankkuroituvat paremmin mieleen, kun niitä on toistettu hyödyntämällä erilaisia tapoja oppia. Tällä tavoin oppilaille muodostuu ajatteluun tilaa myös pohtia opittavaa asiaa sen merkityksellisyyden kannalta sekä mahdollisuus liittää se omiin elämän kokemuksiin ja jo opittujen asioiden jatkumoon. Oppilailla tulee olla mahdollisuus myös osoittaa osaamisensa eri tavoin. Keskeinen kysymys onkin, uskaltaako opettaja ottaa käyttöön toiminnallisen työtavan tiimin toimijoiden mukana, vaikka hän ei itse sitä tuntisikaan kovin hyvin. Tällä tavoin saadaan kuitenkin uutta oppilaiden käyttöön rajoittumatta opettajan osaamisalueeseen, joka taatusti on kaikilla hyvä ja riittävä mutta nykyaikana kaikki ei voi hallita kaikkea.

Koulun aikuisten maailmankatsomus on avarrettavissa siten, että hyvinkin erilaisista viitekehyksistä ja näkemyksistä käsin toimivat oppilaat ja vanhemmat tulevat aidosti kohdatuiksi. Aikuiset suhtautuvat luonnollisesti siihen, että oppilaat tulevat erilaisista taustoista. Puheenaiheet ja tekemiset osataan koulussa valita hienovaraisesti siten, että kenelläkään ei synny osattomuuden tunnetta kulttuuritaustaan, varallisuuteen, vammoihin tai katsomukseen liittyen.

Asioihin voi vaikuttaa ja toimintakulttuuria kehittää, kun asioista puhutaan niiden käsittelyn aikana. Muistetaan siis hyödyntää opettajainkokoukset ja palaverit vaikuttamisen kanavana.  Käytäväkeskustelut ovat ajatuksia herätteleviä, valmistelevia ja suunnittelevia, mutta niillä ei ole huoltoasemaparlamenttia enempää vaikutusvaltaa. Yhteisissä palavereissa sovittuihin asioihin sitoutuminen lisää toimeksi pistämisen todellisuutta ja mahdollisuuksia. Tehdyt päätökset ohjaavat toimintaa. Siksi asioita valmisteleviin kokouksiin kannattaa valmistautua. Jos on itselle merkityksellisiä asioita päätettävänä, on niihin liittyvään valmistelutyöhön paneuduttava ja etsittävä omille mielipiteille perusteita.

Käytetyn vuorovaikutuskielen valinta vaikuttaa lumipalloilmiön tavoin koulun toimintakulttuuriin. Aina työpaikalla suun aukaisun yhteydessä kannattaa muistaa ammatillisuus. Työkavereiden suuntaan voi miettiä, millaiset sanavalinnat edistävät kollegiaalisen yhteistyön toteutumista. Oppilaiden kohtaamisessa valituilla sanoilla on erityinen merkitys. Ikäkauden huomioiminen keskusteluvalinnoissa ja lasten kuullen puhuminen harkitusti lisäävät koulun toimintakulttuurissa sitä puolta, että aikuiset ovat aikuisia, lapset lapsia, nuoret nuoria ja keskinäinen yhteistoiminta perustuu vahvaan tunteeseen siitä, että aikuiset ovat ohjaksissa.

Ulkopuolinen ohjauksellinen tuki työnohjauksen tai lyhyempien ohjauksellisten työtapojen avulla auttaa toimintakulttuurin kehittämisessä ja olemassa olevien rakenteiden hyödyntämisessä tarkoituksenmukaisesti. Ulkopuolinen aistii toimintakulttuurista sellaisia asioita, jotka itselle on jo muuttuneet rutiininomaisiksi tai joihin on turtunut. Ammattimaisella otteella toteutettu ohjauksellinen interventio onkin siis hyvä tuki kohdentamaan toimintakulttuurin kehittämiseen liittyvää huomiota toisaalta hyvin oleviin asioihin, joiden merkitystä ei oivalleta ennen kuin ne ovat poissa tai toisaalta sellaisiin asioihin, jotka helposti joko lakaistaan maton alle tai joille ummistetaan silmät.

Kiinnittyminen omaan kouluun, tuttuun ja turvalliseen ympäristöön on tärkeä kokemus lapsen elämässä. Tämän kokemuksen myönteistä muistijälkeä voivat koulun aikuiset olla synnyttämässä. Yhteistoiminnallisuus, yhdessä tekeminen, yhdessä onnistuminen ja epäonnistuminen ovat tällaisia merkittäviä yhdessä kannettavia asioita. Perinteet ja tutuksi tulleet käytänteet tukevat yhteisöllisyyden kehittymistä ja turvallista kiinnittymistä kouluyhteisöön.  Koulun toimintakulttuurin piiriin perinteineen ja tapahtumineen kuuluvat ihan kaikki koulussa toimivat aikuiset. Sillä tavoin yhteisöllisyys muodostuu.

Positiivinen pedagogiikka toimintakulttuurin viitekehyksenä

Opettajien omaksuma positiivisen pedagogiikan ideologia auttaa kiinnittämään huomiota oppilaiden vahvuuksiin ja sitä kautta tapahtuvaan oppimisen sekä koulunkäynnin edistämiseen. Koko koulun toimintakulttuurissa näyttäytyvä positiivisuuden ja vahvuuksien tavoittelu edellyttää kaikkien aikuisten sitoutumista siihen. Vahvuuksiin kohdentuvan tarkastelun kautta oppilaat rohkaistuvat yrittämään ja heidän resilienssinsä eli sinnikkyytensä kasvaa. Uuden opettelu edellyttää poistumista omalta mukavuus- ja osaamisalueelta. Innovaatioihin ryhdytään usein ennakkoluulottomasti heittäytymällä. Koulun toimintakulttuurin muutosta on hyvä tehdä vahvuuksista käsin, kun muutoksen mukana uskalletaan mennä ja kokeilla uudenlaisia toimintatapoja. Oman mukavuus- ja osaamisalueen laajentaminen tapahtuu siten suuremman sisäisen hallinnan tunteen vallassa, kun taustalla on vahvuusperusteinen tuki.

Siisteyden tavoittelu on näkyväksi muodostuva osa koulun toimintakulttuuria. Jos koulun päästää repsahtamaan, alkaa vessojen seiniin ilmestyä seinäkirjoituksia ja sotketaan paikkoja. Jatkuva ohjaus ja puuttuminen pitävät siisteyttä yllä. Järjestykseen opastaminen ja yhteisistä säännöistä kiinnipitäminen auttavat. Tavoitteet ohjaavat tekemistä ja kannustava ilmapiiri siivittää tekemisen jatkumista.

Arvot ja asenteet ovat vaikuttavia rakenteita toimintakulttuurin taustalla. Tietoinen toisista välittämisen kulttuuri lähtee aikuisista ja koostuu pienistä asioista. Ystävälliset eleet, toisia kunnioittava käyttäytyminen ja kaikkien arvostaminen ovat tärkeitä. Käytännössä tämä tarkoittaa aikuisten ohjaavaa otetta arkisissa kohtaamistilanteissa; hyvän huomenen toivottamista, anteeksi pyytämistä, asiallista keskustelua ja itsehillintää.

Loppujen lopuksi toimintakulttuurin tekevät yhteisössä työskentelevät itse. Säädöksistä ja hallinnosta saadaan luuranko, mutta liha luiden ympärille tulee tekijöiltä itseltään. Toimintakulttuuri onkin asia, johon on paljon mahdollista vaikuttaa omin neuvoin. Parhaimmillaan hyvin toimiva koulun toimintakulttuuri edesauttaa oppimisen ja koulussa olemisen flow’n syntymistä. Kohtaamiseen keskittyminen on ilmainen konsti vuorovaikutteisen ilmapiirin ylläpitämiseksi. Koulun toimintakulttuurissa kaikki toiminnot rakennetaan tukemaan oppimisen ja koulunkäynnin edellytyksiä.  Perusedellytyksenä on toisia arvostava, avoin ja vuorovaikutteinen kaikkia kouluyhteisön jäseniä osallistava ja luottamusta rakentava keskustelu. Aikuiset ovat koulussa oppilaiden oppimista ja koulunkäyntiä varten, siinä kaikki.

Suositeltavaa kirjallisuutta:

Kuusisto, R. 2013. Laatu perusopetuksessa. Ps-kustannus

Leskisenoja, E. 2017. Positiivisen pedagogiikan työkalupakki. Ps-kustannus

Aiheeseen liittyvää Valteri-sivuilla: Valteri-blogi, Sanna Komu

Ajankohtaista tietoa palveluistamme, koulutuksistamme, tutkimus- ja kehittämistyöstämme sekä muista kiinnostavista lasten ja nuorten oppimisen ja koulunkäynnin tukeen liittyvistä aiheista.

Tilaa uutiskirje