Oppimis- ja ohjauskeskus Valterissa ajatellaan, että kaikilla lapsilla ja nuorilla tulisi olla yhtäläinen mahdollisuus uinnin ja vesitaitojen oppimiseen. Haaveeseen on vielä matkaa, mutta kokemusta ja tietoa erityisuinnista on jo kertynyt runsaasti, eikä sitä haluta pantata Ruskiksen allastiloihin. Erityisuinnin osaajat haluavat jakaa tietojaan ja opetuskokemustaan eteenpäin.
Ruskiksella on uitu jo vuosia. Koulun oma 32-asteinen terapia-allas mahdollistaa oppimisympäristön, jossa voi liikkua turvallisesti ja haastaa itseään sekä kokea onnistumisia. Parhaimmillaan uinti on oppilaalle viikon kohokohta ja Ruskiksella opitut taidot toimivat ponnahduslautana myöhemmin jatkuvalle vapaa-ajan harrastukselle. Altaalla uivat lapset ja nuoret ovat pääsääntöisesti liikunta- ja monivammaisia sekä pitkäaikaissairaita, mutta uinti nähdään mahdollisuutena osallisuuteen ja toimintakyvyn tukemiseen kaikille oppimisessaan tukea tarvitseville. Uintiharjoitteluun yhdistyy luontevasti laaja-alaisen osaamisen alueet, kuten itsestä huolehtiminen ja arjen taidot, vuorovaikutus ja ilmaisu sekä ajattelu ja oppimaan oppiminen. Eri oppiaineita voidaan yhdistää altaalla tehtäviin harjoituksiin – vain mielikuvitus on rajana!
Toimintakykyä tukemassa
Uinnilla voidaan tukea lapsen tai nuoren toimintakykyä, huomioiden niin fyysinen, psyykkinen kuin sosiaalinenkin ulottuvuus. Tutkitusti vammaisten lasten fyysinen kunto on merkittävästi alhaisempi kuin saman ikäisillä vammattomilla lapsilla (van Brussel, van der Net, Hulzebos, Helders & Takken 2011). Kuitenkin tiedetään, että liikunnalla on terveyttä edistävä vaikutus. Altaalla moni liikuntavammainen pystyy liikkumaan monipuolisemmin ja kuormittamaan koko kehoa enemmän kuin kuivalla maalla. Parempi fyysinen toimintakyky taas edistää jaksamista, osallistumista oppitunneille ja arkipäivän toimintoihin. Oman kehon ja itsensä tunteminen uinnin harjoittelun kautta paranee, parhaimmillaan silloin myös itsevarmuus kohenee ja minäkuva kehittyy. Vedessä taitava liikuntarajoitteinen uimari voi tuntea olevansa samalla viivalla normaalisti liikkuvien kanssa.
Vammaisille lapsille on tyypillistä kokemusten vähäisyys tai niiden puute. On tärkeää rohkaista lasta tekemään ja toimimaan riippumatta siitä, meneekö suoritus tismalleen oikein. Liika huomion kiinnittäminen puutteisiin vaikuttaa merkittävästi lapsen itsetuntoon ja voi heikentää sitä. Lapsi tarvitsee runsaasti erilaisia kokemuksia ja toistoja. Liikuntaan osallistuminen on tärkeämpää kuin se, millä tyylillä liikkuu. Uinnissakaan ei siis jokaisen tarvitse osata uida esimerkiksi rintauintia oppikirjan mukaisella käsi- ja potkutekniikalla, vaan tärkeämpää on itse uiminen.
Vammaisten lasten fyysinen kunto on ollut erittäin huonosti huomioitu sekä kuntoutuksen että tieteen saralla. Käytännössä se on unohdettu. Uinnin opetus kuuluu kaikille suomalaisille lapsille osana koulujen liikunnanopetusta. Inkluusion toteutumisen näkökulmasta on kansainvälisestikin katsoen todettu, että koulujen henkilökunnalla on tiedollisia puutteita vammaisten lasten ja nuorten liikunnalliseen toimintaan ja koululiikuntaan osallistamisessa sekä toiminnan eriyttämisessä. (Bloemen, Backx, Takken, Wittink, Benner, Mollema, & Groot 2014).
Valteri tarjoaa ohjaus- ja konsultaatiopalveluita liikunnanopetuksen järjestämiseen ja eriyttämiseen sekä uintiin liittyen. Uinnin ohjaus voidaan toteuttaa Ruskiksella, mutta myös ohjattavan omassa ympäristössä, esimerkiksi oman koulu-uinnin yhteydessä. Ruskiksen altaalla käy viikoittain lapsia ja nuoria yhdessä läheistensä kanssa. Altaassa perheen kanssa on uinnin opetukseen perehtynyt fysioterapeutti, joka ohjaa, opettaa ja antaa neuvoja erityistarpeisen lapsen ja nuoren uintiin, vesitaitoihin, tavoitteisiin ja avustukseen liittyen. Myöskin vanhemmat tarvitsevat ohjausta. Uloshengitystä veteen harjoittelee yhtä lailla lapsi kuin vanhempikin. Tapaamisten välissä perhettä kannustetaan harjoittelemaan opittuja asioita, sillä uusien asioiden oppiminen vaatii toistoja. Näin taas seuraavalla kerralla voidaan edetä sopivin askelin kohti tavoiteltua asiaa, kuten itsenäistä uintia. Perhe saattaa käydä pisimmillään viisikin vuotta ohjauksessa. Lyhimmillään yksikin tapaaminen riittää tarvittavien oppien saamiseen, jotta uintia voi jatkaa omatoimisesti läheistensä kanssa tai ohjatussa ryhmässä. Tärkeänä tavoitteena on myös osallistumisen lisääntyminen koulu-uinteihin.
Poikkeuksellinen oppimisympäristö
Vesi elementtinä tarjoaa poikkeukselliset olosuhteet oppimiselle ja harjoittelulle. Veden ominaisuuksia, nostetta, kelluvuutta, vastetta, hydrostaattista painetta sekä lämpötilaa, hyödynnetään harjoittelussa. (Toivonen, Kauttio, Kujanpää, Nevalainen, Rinkinen & Saavalainen. 2014, 20 – 25.) Vedessä liikkuminen ja uinti ovat loistava tapa vahvistaa lihaksia ja kuormittaa hengitys- ja verenkiertoelimistöä sekä ylläpitää nivelliikkuvuutta. Vesi toisaalta antaa vastusta liikkumiselle, kun taas veden noste ja kehon kelluvuus helpottavat liikkumista. Vedessä liikkuminen kehittää niin tasapainoa, koordinaatiota kuin kehontuntemustakin. (Durchman & Jokitalo 2004, 12 – 14.) Lämpimällä vedellä on rentouttava vaikutus lihaksiin, se vähentää kipua sekä spastisuutta lihaksissa (Toivonen ym. 2014, 25).
Uima-allas tarjoaa hyvän ympäristön hengitysharjoittelulle ja sillä on positiivisia vaikutuksia hengityslihasten kuntoon ja toimintaan. Veden paine itsessään vastustaa sisäänhengitystä ja helpottaa uloshengitystä. Hengitysharjoittelu tulee melkein huomaamatta lisänä, kun harjoitellaan vesitaitoja tai uintia.
Vesitaidoilla tarkoitetaan sitä, että uimari pystyy olemaan luontevasti ja turvallisesti veden pinnalla ja pinnan alla, myös vieraamman avustajan avustaessa. Käytössä voi olla tarvittaessa uinnin apuvälineitä. (Durchman & Jokitalo 2004, 9.) Pohjoismaisen uimataitomääritelmän mukaan henkilö on uimataitoinen, jos hän pudottuaan syvään veteen niin, että pää käy veden alla ja päästyään uudelleen pinnalle, ui yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta 50 metriä selällään (Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto 2018).
Kasvojen laittaminen veteen ja uloshengitys vedessä ovat edellytys uimaan oppimiselle ja vesitaidoille. Ennen sukelluksia on harjoiteltava uloshengitystä veteen, kasvojen kastelemista, kastautumista ja hengityksen pidättämistä vedessä. Veteen puhallus yhdistettynä äänen käyttöön rentouttaa uloshengitystä ja estää vettä menemästä hengitysteihin. Lisäksi se rentouttaa mieltä ja ohjaa ajatuksia pois mahdollisesta pelosta. Harjoittelun ja toistojen kautta hengityskontrolli automatisoituu. (Durchman& Jokitalo 2004,38.)
Pitkä kokemus Ruskiksella on osoittanut, että hengityskontrollin oppiminen mielekkäässä ympäristössä vaikuttaa myös uinnin ulkopuolella opeteltaviin taitoihin. Näitä ovat esimerkiksi puheen tuotto ja suun motoriikka, joka taas vaikuttaa ruokailun sujumiseen. Hengityskontrollin hallitseminen ja uloshengitys veteen ovat tärkeitä ajatellen myös vapaa-aikaa ja uintitilanteita esimerkiksi kesällä rannalla, veneillessä tai mökillä. Yllättäen laiturilta veteen pudotessa voi hengityskontrolli estää suuremmalta paniikilta.
Tavoitteiden monipuoliset mahdollisuudet
Jokaiselle löytyy opittavaa riippumatta toimintakyvystä tai uimataidosta. Tavoite voi olla kilometrin uintimatka, volttikäännös selkäuinnissa, lyhyt kelluminen itsenäisesti tai uskallus laittaa kasvot veteen. Joillekin vesi on jännittävä asia ja liikkeelle voidaan lähteä veteen totuttelusta, ja tavoitteena voi tällöin olla altaaseen tuleminen tai reunasta otteen irrottaminen. Tavoitteet voi olla kirjattuna myös HOJKS:n oppilaan omiin tavoitteisiin. Altaalla voidaan tehtävät rakentaa niin, että uinnin ohella harjoitellaan vaikka matematiikkaa tai englantia.
Uintikerta tukee myös oppilaan muita tavoitteita. Pukuhuoneessa harjoitellaan itsestä huolehtimisen ja arjen taitoja, kuten pukeutumista, ajankäyttöä, avun pyytämistä, avustajan ohjaamista ja hygieniasta huolehtimista.
Uinnin systemaattinen dokumentointi, kuten lyhyt kirjaaminen uimarin taidoista tai tavoitteista joka uintikerran jälkeen, antaa pohjaa taitojen seuraamiselle. Uintikertojen edetessä lähtötilanne voi unohtua tai edistyminen jäädä huomaamatta sekä uimarilta että ohjaajalta, jos kirjaamista ei ole tehty. Uimarille on merkityksellistä se, kun hän näkee tai kuulee, miten hän on edistynyt. Lisäksi videointia ja valokuvaamista voidaan käyttää hyödyksi dokumentoinnissa.
Yksilöllisesti valitut apuvälineet uinnin tukena
Erityisuimareilla kehon rakenne ja painopiste ovat usein normaalista poikkeava, mikä vaikuttaa kelluvuuteen ja uintiasentoon (Toivonen ym. 2014, 21). Tästä syystä apuväliratkaisuja ja uintityylejä arvioidaan yksilöllisesti yhdessä uimarin kanssa. Erilaiset apuvälineratkaisut eivät ole pysyviä, sillä taitojen edetessä voidaan apuvälineitä vähentää ja/tai uintityyliä muuttaa.
Apuvälineitä voidaan yhden uintikerrankin aikana vaihdella riippuen tavoitteesta ja harjoiteltavasta asiasta. Saman uintikerran aikana voidaan esimerkiksi harjoitella mahdollisimman itsenäistä uintia ja sukelluksia sekä rentoutumista vedessä.
Erilaiset vedessä käytettävät välineet tuovat monipuolisuutta, vaihtelua ja motivaatiota uintiin. Apuvälineillä voidaan mahdollistaa lisäksi osallistuminen vertaistuellisiin peleihin tai leikkeihin, joissa harjoitellaan uinnin perustaitojen lisäksi mm. sosiaalisia taitoja ja sääntöjen noudattamista. Leikkien ja pelien kautta oppilaat saavat myös kokea liikunnan iloa ja vaihtelua harjoitteluun.
Uinnin avustaja tärkeässä roolissa
Uinnin avustajalla on suuri merkitys uinnin onnistumisessa. Tärkeintä on uimarin arvostava kohtaaminen, uimarin riittävä tukeminen ja auttaminen (Toivonen ym, 2014, 42). Riittävä avustus ja tuki ei kuitenkaan ole puolesta tekemistä, vaan tilan antamista silloin, kun oppilas ei tarvitse apua. Oppilas on uinnissa kuten muuallakin koulussa aktiivinen toimija (Valteri OPS 2016, 22). Oppilaan uinnin avustaja valitaan Ruskiksella yksilöllisesti tilanteen ja mahdollisuuksien mukaan. Usein koetaan hyväksi se, että avustaja tuntee oppilaan, ymmärtää hänen toimintakykynsä ja tuen tarpeen (Valteri OPS 2016, 15). Tällöin uinnissa tuetaan oppilaan omia tavoitteita, joita hän harjoittelee myös muualla. Vesi voi monelle olla myös pelottava tai jännittävä asia, ja silloin tuttu aikuinen vierellä voi lievittää vesipelkoa.
Suurin osa Ruskiksen oppilaista tarvitsee turvallisuussyistä altaalla yhden aikuisen. Altaaseen tulevia uinnin avustajia ei valita ammatin tai kokemuksen mukaan. Koulutuksesta riippumatta oppilastyötä tekevät moniammatillisen tiimin jäsenet ovat tottuneet olemaan mukana altaassa ja saavat ohjausta oppilaiden avustamiseen uintiryhmän ohjaajalta. Jokaisella, myös uinnin avustajilla, on henkilökohtainen suhde veteen. Tärkeäksi on koettu, että avustajat saavat riittävästi ohjausta omiin taitoihinsa, sillä oppilasta avustavan aikuisen on oltava itse uimataitoinen ja sinut veden kanssa. Ruskiksella onkin järjestetty erikseen sisäistä koulutusta henkilökunnan omaan uimataidon kehittämiseen.
Osaamisen jakaminen kantaa
Ovi avataan myös muille kuin koulun omalle henkilökunnalle. Vanhemmat, opiskelijat ja vaikka oppilaan vapaa-ajan avustajat ovat tervetulleita altaaseen. Myös koulussa käyvät vierailijaryhmät voivat pistäytyä altaan reunalla. Kun vanhempi tulee seuraamaan uintia, hän saa kuulla lapsensa edistymisestä ja vesi- ja uimataidoista. Samalla hän näkee esimerkiksi tarvittavien yksilöllisesti valittujen apuvälineiden käyttöä. Tämän jälkeen perhe voi luottavaisemmin mielin lähteä vapaa-ajalla lähteä uimahalliin. Tieto uinneista siirtyy myös videoiden kautta. Ruskiksella uimareista otetuista videoista voi hyötyä useampikin lapsen kanssa toimija. Toimintakulttuuri ja avoimuus mahdollistavat tiedon siirtymisen ja tulevaisuuteen suuntaavan ajattelun.
Motivaatiota kisoista ja uintimerkeistä
Uintikilpailuihin osallistuminen antaa monelle motivaatiota uinnin harjoitteluun. Ruskiksella valitaan lukuvuoden aikana osoitetun harjoittelun ja taitojen perusteella vuosittain oppilaita edustamaan koulua kaksipäiväisiin Vammaisurheiluliiton Junior Games -kisoihin. Vuosittain Kuortaneella järjestettävään tapahtumaan osallistuu lapsia ja nuoria ympäri Suomea. Yhtenä kilpailulajina on uinti ja muita lajeja ovat eri vammaisurheilun lajit, kuten boccia ja puhallustikka. Junior Games -kisat ovat ainutlaatuinen tapahtuma, jonka toivotaan vuosi vuodelta tavoittavan yhä useampia uimareita. Se on paikka, jossa pääsee osallistumaan, onnistumaan ja näkemään vertaisia.
Ruskiksella on tapana Kuortaneen kisojen jälkeen pitää koko koulun aamunavaus, jossa sekä kerrotaan joukkueen kisatulokset, että jaetaan lukuvuoden aikana saavutetut uintimerkit. Silloin tunnustus tehdystä harjoittelusta tulee julkisesti esille ja moni oppilas pääsee loistamaan, vaikka ei kisoihin olisikaan päässyt mukaan. Suomen uima- ja hengenpelastusliiton uintimerkit tarjoavat motivoivan tavan harjoitella uusia taitoja. Merkit ovat päivitetty 2018 alussa (Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto 2018). Uinnin tavoitetaulukko toimii hyvänä apuvälineenä uinnin opetukseen: se ohjaa edistymistä, sekä pitkän ja lyhyen aikavälin tavoitteiden asettamista. Taitomerkit, kuten alkeis- ja harrastemerkki, sisältävät eri uinnin osataitoihin liittyviä tehtäviä, jotka tulee oppia ennen merkin saamista.
Onnistumisen kokemuksia
Uimahallissa toimiessa saattaa olla monta estettä ja haastetta. Näihin haasteisiin Ruskikselta voi saada käytännön ohjausta ja neuvoja, kuten uintikerran strukturointiin tai siirtymisen apuvälineisiin. Avustaminen pukuhuone- ja allastiloissa voi olla raskasta, mutta silti uimarin edistyminen, onnistuminen ja aito ilo vedessä liikkuessa tarttuvat. Uimari kokee oppiessaan onnistumista ja hänen itsetuntonsa vahvistuu. Yhdessä jaettu hyvä olo ja voima voivat avata oppimista myös muissa ympäristöissä ja rakentaa luottamusta ohjaajan ja uimarin välille. Yhdessä altaalla toimiessa saadaan vaihtelua, uusia ideoita ja virtaa työn tekemiseen.
Uinnin mahdollisuuksien toivotaan yhä enemmän saavuttavan kaikkia erityistä tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria, oli tuen tarve sitten kielitaito, heikkonäköisyys tai kehitysvamma. Tarvitaan sekä oikeanlaista asennetta, tiedon jakamista ja rakenteita, jotka mahdollistaisivat uinnin oppimisen kaikille.
Lähteet
Bloemen, M., Backx, M., Takken, T., Wittink, H., Benner, J., Mollema, J. &Groot, J. (2015). Factors Associated with a physicaldisability: a systematicreview. Developmental medicine & child neurology 57, 137–148.
van Brussel M., van der Net J., Hulzebos E., Helders P.J.M. & Takken T. 2011. The Utrecht Approach to Exercise in Chronic Childhood Conditions: The Decade in Review. Pediatric Physical Therapy,
Durchman, K. & Jokitalo, M. 2004. Taitavaksi vedessä. Soveltavaa uinnin opetusta eri-tyistukea tarvitseville uimareille. Tampere: Tammerpaino Oy.
Suomen uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto 2018. ”Uimataitotutkimus”. http://www.suh.fi/toiminta/uimaopetus/uimataitotutkimus. Viitattu 11.5.2018.
Suomen uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto 2018. ”Uintimerkit uudistuvat vuoden 2018 alussa.”http://www.suh.fi/toiminta/uimaopetus/uintimerkkien_suorittaminen. Viitattu 23.2.2018.
Toivonen, A., Kauttio, T., Kujanpää, S., Nevalainen, M., Rinkinen, H. & Saavalainen, A. 2014. Monien mahdollisuuksien erityisuinti. Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto ry.
Valteri OPS. Perusopetuksen vuosiluokat 1-9. https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/ops/832740/perusopetus/tiedot. Viitattu 23.2.2018.
Durchman, K. & Jokitalo, M. 2004. Taitavaksi vedessä. Soveltavaa uinnin opetusta erityistukea tarvitseville uimareille. Tampere: Tammerpaino Oy.